Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Jaa, jaa, kyllä se niin on", sanoi ukko Hemmer hajamielisesti ja koko sydämestään toivoen, että professori A. pian läksisi, jotta hän saisi rauhassa miettiä, kuinka hän huomenna ylioppilailleen selittäisi, että Hæckel oikeastaan on paljoa radikaalimpi väitteissään kuin itse Darwin. "Veli tulee siis huomenna vaaliin?" kysyi professori A.
Mistä se tuli, että hän oli niin raastanut saadakseen hänet kaikkine hänen huolineen, suurine sukuineen, joiden köyhyys sitten oli raskaana taakkana hänen hartioillaan? Mutta nyt olivat surun päivät menneet, nyt hän sai huoletonna nauttia elämästä, nyt hän sai palkan hyvyydestään ja auttavaisuudestaan... Kaikkia näitä hän mietti siinä istuessaan, hajamielisesti kuunnellen puhetta ympärillä.
"Kylläkaiketi asia minun puolestani salassa pysyy, vaan se minua vaivaa, kun en ole Martin omasta suusta kuullut, mitä hän asiasta arvelee no ei kai Ainakaan häävi ole?" sanoi Susso hajamielisesti. "Me tiedämme kaikki", sanoi Kirri. "Vai tiedätte te toki!
Siitä ei ollut mitään apua, että sekä pormestarin rouva että muut rouvat osoittivat hänelle melkein haitaksi olevaa ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta. Hän istui jäykkänä ja juhlatamineissa, ahdistettuna kahden rouvan väliin, puristeli ujona kokoonkäärittyä valkoista nenäliinaansa sormien välissä ja vastaili hajamielisesti kaikkiin muistutuksiin.
"Totta kyllä, ja luonnollisesti", sanoi hajamielisesti vanha Nevalainen, josta ilmoitus tuntui vähemmän tervetulleelta. Nevalaisen vaimon tulo keskeytti nyt jo muutenkin jäykistyneen keskustelun. Hän tuli käskemään illallisaterialle. Pöydässä istuttiin hyvän aikaa äänettöminä. Vihdoin vanha Nevalainen pari kertaa rykäistyään lausui: "Ikävän uutisen olen saanut kuulla.
Olen, vastasi Liisa hajamielisesti. Hän näytti tuskin kuulevan toisen leikillisiä huomautuksia. Hän näytti miettivän jotakin muuta.
Oli kuitenkin eräs henkilö, joka ei ottanut osaa yhteiseen iloon. Se oli Anton Pafnutitsch, joka synkkänä ja ääneti istui paikallaan, söi hajamielisesti ja näytti hyvin rauhattomalta. Rosvojutut eivät antaneet hänelle rauhaa, Me saamme pian nähdä, että hänellä oli täysi syy pelätäkin.
Vieraat herrat niistivät nenäänsä tai rykivät tai murensivat kiivaasti leipää sormissaan. Kohta sitte noustiin pöydästä, ja kun kahvia tarjottiin salissa, oli rouva jo poissa näkyvistä. Hirmuinen epäluulo vaivasi vierasta lääkäriä; hän kuunteli hajamielisesti toisten puhetta ja läksi vihdoin takaisin ruokahuoneesen etsimään muka pikku Rutgeria.
Alarik tuli vähän hämilleen, lähestyi häntä syrjästä, otti vyötäisistä ja sanoi hajamielisesti: Niin niin, tietysti, aivan niinkuin sinä sanot. Hän suuteli Lyydiä monta kertaa peräkkäin, katsomatta hänen silmiinsä! Lyydi, anna sinä minulle yksi asia anteeksi. Mi Ei, ei, älä kysykkään. En minä kuitenkaan sano. Mutta anna vaan anteeksi. Alarik, mitä sinä olet tehnyt? kysyi Lyydi hämmästyen.
Ja luuliko hän ehkä vain niin, mutta siltä hänestä näytti, että vieras illallisen kuluessa yhä enemmän kääntyi puhumaan hänelle kuin hänen miehelleen. Yhä pitempään hän sitä paitsi alkoi häntä tarkastella, katsoi häneen pitkät katseet, ensin hajamielisesti ja sitten tarkemmin ikäänkuin tutustuakseen ja niinkuin olisi hakenut mielestään esille joitain vanhoja muistoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät