United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jokos ne munat loppuivat, kuu heinäkuussa ostettiin, talven tarpeeksi kolmesataa paria? Eihän se voi olla mahdollista! Ei niistä munista enään ole mihinkään. Kauan käskivät elämään! Voi sitä lemua mikä niistä syntyi kyökissä. Hyi pakana! mitä ne herrat syövät! ILLI. Mitenkä se olisi mahdollista? KIRSTI. Minä äsken kannoin koko korin pellolle. Ja nyt haisee koko pihamaakin jottaha! Se hyvä!
Mutta toiset poloiset ... sellaiset kuin esim. orpanamme Palermon kuningatar, joka seurueensa kanssa asui niin perin ahtaassa talossa, että italialainen ruo'an haju löyhkäsi vastaan porraskäytävissä!... »Aina haisee niissä sipulilta, hyi!... Säästäväisyys on tosin hyvä, mutta mitä on moinen elämä? Eikä se kuitenkaan vielä ole pahin onnettomuus.
Ja ihme ja kumma! ellen silloin ole yhtä hyvä kuin joku muukin? Teidän vertaistanne saa tosiaan etsiä! Sitä minäkin!... vaikk'en tietysti itse tahtonut itseäni kehua... Ette suinkaan!... sillä oma kehu haisee... Voi, voi sentään... Kuka sellaisiin savikoppeihin lähtisi! Eihän Savelassa ole edes kunnon asuinripiäkään? Häh?... vai ei ole! No, rahalla saa!... saa vaikka komeamman kuin Sillankorva.
Se auttoi silmänräpäyksessä, ja kaiken imemisen, puremisen ja voitelemisen jälkeen saatiin sikari vihdoin palamaan loppuun, ja räätäli hykerteli tyytyväisenä käsiään. »Eikös se olekin erinomainen sikari?» sanoi hän, »koko huone siitä hajahtaa.» »Niin», sanoi Swart, »se haisee melkein samalla lailla kuin traanilamppu siellä kotona, kun eukko on puhaltanut sen sammuksiin ja antaa sydämen savuta.
Ainoastaan Antero jäi jälelle ja katsoi tarkkaan kaivoksesta ylös, joka, niinkuin tiedämme, loppuu Hauensteinin kylän yläpuolelle. "Mutta mitä tuo on?" virkkoi hän kahdelle ohitse menevälle sepälle. "Täällä haisee kovin savulta."
Se on uppiniskainen mies, tuo vartija. No, jos nyt se yövartija olisi edes mennyt asianajajatani, herrassyörinki Vingler'iä hakemaan, niinkuin lupasi, niin tulisi se ehkä ja vapauttaisi minut täältä. Vaan pitäneekö yövartija sanaansa, eihän minulla ollut hänellekään antaa juomarahaa! Voi mikä hirmuinen nälkä minulla alkaa olla! Voi, kuinka tuo hyvälle haisee.
Olen viisaampi, kuin ihmiset; minä tunnen heidän kavaluutensa." "Mutta", jatkoi hiiri itsekseen, "haistella toki saa tuota voileipää. Eihän pyydys pelkästä haistelemisesta laukea. Ja veres voileipä haisee kuitenkin niin hyvältä. Annahan vähän haistelen sitä." Hiiri juoksi laudan alle voileipää haistelemaan. Sattuipa töytäsemään sitä vähän nokallaan.
Se auttoi, ja kaiken imemisen, puremisen ja voitelemisen jälkeen saatiin sikari vihdoin palamaan, ja räätäli hieroi tyytyväisenä hyppysiään. "Eikö se ole erinomainen sikari?" sanoi hän, "koko huone siitä hajahtaa". "No", sanoi Swart, "se haisee melkein samalla lailla kuin jos eukkoni siellä kotona on puhaltanut traanilampun sammuksiin ja antaa sydämmen savuta.
Laivan kantta pitkin menee pieni, laiha maalaisvaimo, joka kaikkia voimia ponnistaen yrittää kantaa kahta ämpärillistä sikaruokaa, niin ettei kannelle mitään pirskahtaisi. Päivä on kuuma ja sikaruoka on pilaantunutta. Se haisee pahalle.
Rantaan tultua Tuomas heitti konttinsa veneen keulaan ja paitansa hihalla pyyhkäisi otsaltaan ihan virtana valuvaa hikeä ja sanoi: »Ovat kai toki lämmittäneet saunan, että päästään kylpemään. Mutta huomenna sataa, kun saunan savu tuonlaiseksi vaipaksi on laskeutunut järvelle ja jopa tuolta idän rannalta lienteen laita näkyykin.» Mutta ei tuo ole saunan savua. Hyi mitenkä se haisee!