Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ruotsissa oli kristinusko jo hävinnyt, eikä kukaan uskaltanut sinne lähteä uudestaan saarnaamaan. Silloin päätti vihdoin Ansgarius uudelleen lähteä Birkaan v. 853 paikoilla. Vähäistä ennen hänen tuloansa oli siellä pidetty suuret keräjät. Muutama mies oli astunut esille ja sanonut kohdanneensa kaikki vanhat jumalat.
"Hän oli ihan kukistunut! Hänen unelmansa rakkauden onnesta oli haihtunut, ja muutenkin oli hän hävinnyt mies, sillä sade oli laissut pois ja turmellut kaiken hänen viljansa. Ja kun hän näki sen, jota hänen sielunsa oli rakastanut, olevan syypäänä hänen onnettomuuteensa, tunsi hän sydämmessään vihaa häntä vastaan. Mutta hän rakasti kuitenkin, kun viha asettui." "Kuitenkin?"
Miksi oli hänen ilkivaltaisuutensa, joka muuten aina oli harmittanut häntä, nyt kokonaan hävinnyt? Tämä hirveä mustasukkaisuus, joka sai hänet halveksimaan itseään, herätti hänessä alinomaa kauheita näkyjä. Hän ei voinut nukkua öisin, ja ainoastaan ponnistamalla kaikki voimansa saattoi hän hoitaa virkatehtäviään.
Sitäpaitsi hän oli saapunut heidän luokseen Kumlingesta tullen muutamana kolkkona syysyönä pienellä venepahasella. Aika sitäpaitsi sopi myös täydellisesti yhteen sen kanssa, jolloin Riika oli minulta hävinnyt. Minne hän sitten oli joutunut, siitä ei vanhuksilla ollut minkäänlaista tietoa. Kun vihollisia oli ilmestynyt Björkööhön, oli tyttö lähtenyt kiireesti pakosalle.
Nyt kulin alati salainen murhe sydämessäni, jonka samoin kuin salaisen ilonikin ainoastaan puoleksi tunsin, vaikka helposti voin toisenkin puolen arvata. Stefan oli minulta hävinnyt, eikä enää voinut olla elävissä, sillä silloin hän olisi kirjoittanut minulle kaukaisesta maasta.
Oli niin kuin hän vähitellen menettäisi jonkun rakkaan toimeen, taikka alkaisi huomata, että joku asia, johonka hän oli uskonut, alkoi pettää. Tahdoin usein puhua hänen kanssaan siitä; mutta kerrassaan oli tuo omituinen, tarkastelevainen katse hävinnyt, ja minun täytyi kysyä itseltäni, enkö ollut nähnyt väärin.
»Oletko saanut mitään tietoja tuosta vaeltavasta ritarista, sisarenpojastasi?» kysyi kuningas. »Hän on meiltä hävinnyt ihan näkymättömiin, kuulumattomiin sen jälkeen kuin hän, niinkuin ensimäiselle sankariretkelle lähtenyt nuori urho, lähetti meille kotiin kaksi vankia, sankariutensa esikoisina.»
"Se oli Niilo. Alussa olin vähän pettynyt, sillä se oli hän eikä kuitenkaan hän, ei sama kuva, jonka olin kätkenyt; mutta seuraavana hetkenä kiitin Jumalaa koko sielustani, sillä nyt oli kaikki pelko ja suru hävinnyt, ja se, mikä oli minua niin monta vuotta huolestuttanut, oli kerrassaan kuin tuulen viemä.
EMILIA. Oi Jumalaani, mitä se on?! Kynän-pyörähys sinulta pelastaa minut häviöstä, kadotuksesta jaa kuolemasta! Sillä tiedä, ennen jätän elämän. EMILIA. Pidättäkää itseänne, isäni te olette kristitty! MAHLOW. Siitä ei sinulla ole minun kanssani keskustelemista. Vastaa aika lähenee joka hetkessä voi ovi avautua ja minä olen hävinnyt!
Sillä niillä kaikillahan ei ollut enää mitään painovoimaa, mitään vaikutusvaltaa häneen, niin pian kuin hän itse ei antanut niille enää mitään merkitystä. Kuitenkin hän oli viime päivinä usein tavannut itsensä Rabbingia ajattelemasta. Mitä mahtoi tuo mies nyt tehdä? Mitä toimia? Mikä mielikuva mahtoi hänellä olla Johanneksesta? Vai oliko tämä jo kokonaan hävinnyt hänen harrastuspiiristään?
Päivän Sana
Muut Etsivät