United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minullakin on ollut suruni;" ja hän avasi yhden laatikon ja näytti minulle miniatyri-kuvan ritarista ja tämän nuoresta pojasta hänen puolisonsa ja poikansa molemmat haarniskoissa. "Nämät molemmat kaatuivat taistellessaan sitä perhettä vastaan, johon Beatricen sulho kuului", lausui hän katkerasti. "Ja kävikö näitten sukujen koskaan yhdistyminen?"
Ludovik XI lausui, silminnähtävästi hyvillänsä siitä, että puolustuspuhe oli kääntynyt tälle suunnalle. "Mutta mitä merkitsi sitten sinun mielestäsi tämä nuijavoitto, tämä maamoukan voitto niin monesta hienosta ritarista?" Vähääkään epäilemättä, runoilija vastasi: "Se merkitsi: Pois tämä ulkokullattu ritaristo!
Oi, nyt mä Tajuan sinut; tajusinpa kohta. Mun sormukseni mulle anna! Nyt kihlattusi olen. Akselin Nyt olen morsian! Nyt samaan hautaan Me saadaan haudata. WILHELM. Oi, tyttö raukka! VALPURI. Vai raukka? Ei, vaan tyttö onnellinen! Sa, jalo ystäväni! ystäväksen' Sua sanon, sillä ystäv' Akselin Sa olit; ystäväni, taidathan Tuon vanhan laulun Aake ritarista Ja Elsa neidosta?
Siinä kerrottiin Unkarilaisesta ritarista, joka oli joutunut Turkkilaisen passan vangiksi. Tämä panetti hänet juhtainsa kanssa auraa vetämään, ja siinä häntä hosuttiin piiskalla ja muuten julmasti pilkattiin ja rääkättiin.
Onni on kovin selvästi osoittanut pitävänsä hänen puoltaan, jotta minun kävisi kauemmin taisteleminen tuota oikullista jumalatarta vastaan. Mutta ihmepä miten nuo skotlantilaiset kaikki, ritarista tallirenkiin asti, pitävät toinen toisensa puolta.» »Vuorelaiset, olkapää olkapäätä vasten!» vastasi lordi Crawford, nauraen burgundilaisen ylpeyden masennukselle.
»Oletko saanut mitään tietoja tuosta vaeltavasta ritarista, sisarenpojastasi?» kysyi kuningas. »Hän on meiltä hävinnyt ihan näkymättömiin, kuulumattomiin sen jälkeen kuin hän, niinkuin ensimäiselle sankariretkelle lähtenyt nuori urho, lähetti meille kotiin kaksi vankia, sankariutensa esikoisina.»
Jos pahantekijä itse olis saman yllytyksen lausunut, niin olisin varmaankin lauhtunut. Antti tunnusti vihani oikeutetuksi ja se tuntui mielessäni sovittavalta. Sitten jutteli hän liikuttavan kertomuksen roomalaisesta ritarista, joka oli elänyt siihen aikaan kuin kristinusko rupesi leviämään. Sillä ritarilla oli ihana puoliso, pienen poikasen äiti.
Ainoa jälille jäänyt oli Edith, jonka suru ja mielenliikutus ynnä suuri huoli skotlantilaisesta ritarista, sekä pikaisen selityksen tarpeellisuus ehkä saivat häntä unhottamaan, että hänen hivuksensa olivat enemmän hajallaan ja hänen pukunsa vähemmän huolellinen, kuin tapa korkeasukuisten naisten kesken tähän aikaan vaati, joka ylimalkain ei kumminkaan ollut siveellisen eli kainostelevin muinaisuuden ajanjakso.
Jospa tyttärenne ? Sillä sanotaanhan, ettei mikään nainen jaksa tuota luihua pirua vastustaa. Minun tyttäreni? Luuletteko hänen ? Ei, olkaa te rauhassa, minä tunnen Elinan paremmin. Kaikki ylistykset, mitä hän on ritarista kuullut, ovat saattaneet hänet häntä vihaamaan. Näitte itsekin omin silmin Niin, niin, naisten sydän on horjuva. Ainakin olisin teidän sijassanne varuillani.