United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapsiparat, he olivat niin nuoria molemmat, toinen seitsentoistavuotias, toinen viisitoistavuotias, he olivat kokemattomia ja rakastuneita. Kohta sen jälkeen meni nuori mies Puolan sotaan, tytön naittamisesta ei tullut mitään ja julmistunut aateli lähetti hänet häväistynä takaisin Suomeen. Tahdotteko kuulla lisää, luutnantti Bertel?
Ja sitten kuvasi hän vaikeroivalla, pitkäveteisellä äänellä, ikäänkuin hän olisi suruvirttä veisannut, Herran kansan nykyistä alennustilaa, kuinka se on maailmaan hajoitettu, kuinka se orjuutettuna ja häväistynä elää julmain, kovasydämmisten ihmisten seassa, jotka sitä herjauksilla ja parjauksilla vainoovat.
"Mutta kunnianne?" sanoi upsieri. "Oletteko ajatelleet sitä, että kymmenen vuoden orjuus Tunis'issa ei vastaa kymmenettä osaa sitä häpeää, jonka kaleri-orjan kahleet yhdessä tiimassa saattavat päällenne?" "Kunniani!" vastasi pappi hymyillen. "Onko mielestänne kunniani todella vaarassa? Ihmisten edessä olen kentiesi häväistynä; mutta ei niinkään.
Eh, eh! Oletko nyt käynyt hyvän-sävyiseksi niin, niin, sillä lailla käy kun ei tottele isäänsä! Näin sateli pilkka-sanoja hänen jälkeensä, niin että hän loi silmänsä maahan ja häpeän sekä vihan puna lensi hänen otsalleen. Häväistynä, pilkattuna näin ylimys-talollisen ylpeä tytär palasi kotiinsa, ja miksi kaikki tämä?
Palatkoon hänkin siis vuorostaan häväistynä Isolde Valkokäden luo!" Hän kutsutti tykönsä Perinis Uskollisen ja kertoi hänelle ne uutiset, jotka Bleheri oli tuonut, ja lisäsi: "Ystävä, hae Tristan käsiisi siltä syrjäpolulta, joka vie Tintagelista Saint-Lubiniin.
MAHLOW. Sinä tiedät, tuo kurja, joka tunkeutui isän ja lapsen väliin, istuu häväistynä, varkaudesta syytettynä. EMILIA. Syytettynä, mutt'ei tuomittuna, isäni! MAHLOW. Hän on vapaa, niin kohta kuin sinä täytät tahtoni. EMILIA. Hän tulee vapaaksi, ja minua panette kahleisin! En, isäni, siitä hinnasta itse hänkään ei tahtoisi vapauttaan. MAHLOW. Enkö minä aina ole tahtonut onneasi?
Näin häväistynä, vaietkohon ijäks! Jos rumpu kentäll' imartaa ja torvi, Niin sula mainitus ja valhe nielköön Hovit ja kaupungit! Jos teräs nuortuu Kuin loisen silkki, silloin silkkinuttu On paras sotisopa! Vait, ma sanon! Siks ett'en nenästäni verta pessyt Tai kurjan raukan voitin, jonka teistä On, huutoon joutumatta, moni tehnyt.
Kalpeana ja vavisten totteli Rechberg Fredrikin kehoitusta ja häpeissänsä kuunteli taistelutuomarien tuomion, jotka julistivat hänet ritari-arvonsa ja aatelisuutensa menettäneeksi. Raivoissansa katseli hän, miten hänen ritarimiekkansa ja kilpensä rikottiin ja palaset viskattiin hänen jalkoihinsa. Sitte lähti hän häväistynä ja kunniattomana pois taistelukentältä.
Ja silloin sekottuivat Ollin ajatukset niin peräti, että kun hän meni kotiinsa yksinänsä, mietti hän itseksensä: "kaikissa täällä ollaan". Hän ei voinut ymmärtää sitä asiaa, että hän suuresti häväistynä, jopa rangaistunakin oli kuitenkin suurimmasti kunnioitettu. "Ehkä", arveli hän, "ensimmäinen lauluni teki sen, ett'ei Sorvin Miina päässyt ripille, ja toinen lauluni hankkei minulle Raamatun.
Ketään ystävistäni en voi kutsua päivälliselle, sillä eihän heitä sovi viedä pimeään putkaan. Oi! ei koskaan! Saara täti, anoppi ja koko suku pitäisivät perheen kunnian ikuisesti häväistynä.