Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Leveitten sarvien välillä riippui keltaisista, kiiltävistä samettikukista ja koivunlehdistä sidottu seppele, minun mielestäni kantoi Mieke koristeensa niin majesteetillisesti ja hilpeästi kuin olisi se sillä ollut syntyessään; voikukan varsista tehdyt vitjat koristivat hänen kaulaansa ja hännässä roikkui pieni kanerva-kimppu, joka pikaisesti kieri alas lihavaa ympyriäistä ruumista myöten joka kerta kuin Mieke häntäänsä heiluttamalla karkoitti kärpäsiä seljästänsä.
Rakki ei siihen osannut vastata muuta kuin huiskuttaa pitkää häntäänsä. "Niin, Rakki, auringonpaisteella meillä on hyvä onni; viime auringonpaisteella me saimme saukot ja tänään kaksi karhua. Nyt mennään Anttia vastaan. Tule, Rakki! Tässä on hänen jälkensä, kyllä hänet helposti löydämme." Ja sitten Pekka tunkeutui viidakon halki järven rantaan. Pitemmälle hän ei ehtinyt, kun jo seisahtui.
Tuli ajatelleeksi, että ehkä Liisa uskoisi hänen luulevan, että harakka muka heille nauraa, ja että hän siksi sitä harmissaan hätistää. Ei ollut Matti siis harakkata näkevinäänkään, antoi sen vain hypellä edellä ja nauraa. Ja harakka nauroi ja hyppeli puusta puuhun kahden puolen tietä, ja kikahteli ja häntäänsä keikutteli.
Hovikartanon lähellä joka oli takaperin katua vasten näkyi, mitä tavallisestikin näkyy herraskartanojen lähellä: tyttöjä luopuneissa kattunipuvuissa mennä puikki puoleen ja toiseen; renkejä kävellä laahusteli liassa, väliin seisattuen ja miettiväisinä raapien selkäänsä; aitaan sidottu kymmenysmiehen hevonen huiskutti laiskasti häntäänsä ja kurottaen turpaansa korkealle kalusi aidaksia.
Ja jos joku ohimennen silitti hänen päätään, heilautti hän vain lyhyesti häntäänsä ikäänkuin huomauttaakseen, ettei nyt ollut leikin paikka eikä aika. Sillä nyt mentiin pappilaan juttelemaan Svebeliuksen katkismuksesta. Siellä oli Mustilla tosin yksi vihollinen, pappilan suuri kahlekoira Sankku nimittäin, jonka sanottiin tapelleen susienkin kanssa ja niistäkin kunnialla suoriutuneen.
Mutta tuskin oli raivoisa eläin ehtinyt aidan luo vastapäätä vanhusta, kun sen kiukku muuttui ystävyydeksi. Haukunta vaikeni ja häntäänsä heiluttaen se juoksi vanhuksen luo, joka nyt levollisesti tuli yli aidan. "Niin, Tursa, uskollinen eläin. Mehän sentään olemme ystäviä", sanoi hän. "No, sanoppa nyt, pikku mies, mikä sinun nimesi on."
Hänen koiransa joka nyt oli tullut viidakosta esille läheni juhlallisesti Kenelmiä, joka vielä suuremmalla juhlallisuudella sitä katseli; sitten koira häntäänsä heiluttaen pani maata ja kuunteli tarkoin kaikkia liikkeitä kaislikossa; luultavasti se mietiskeli olivatko ne kalan vai vesirotan herättämiä.
Feliks päästi sen kahleista ja katseli tyytyväisenä miten se selvästi ja iloisesti haukkuen juoksi suuret harppaukset pihaa pitkin ja vihdoin iloriehumisestaan päästyänsä juoksi, häntäänsä heiluttaen, pojan luo ja nuoli hänen kättänsä. Niin ihanaa, Sultan, niin ihanaa! sanoi Feliks silittäen jalon elukan leveätä päätä. Nyt tule ja seuraa minua puistoon. Sultan, tule! He menivät.
Ja kun he sitten laskivat miten paljo asia oli tullut heille maksamaan, ei Jussi voinut olla raivostumatta tammallensa. Hän löi sitä nyrkillänsä lautasille ja ärjäsi: »Häh!» Tamma silloin viuhautti häntäänsä. Moisesta Jussi yltyi silmittömäksi.
Nyt Jumala kyliä oli kuuleva hänen rukouksensa, arveli hän, ja niin teki hän mitä vaan taisi, pelastaaksensa Marian hengen. Niinpian kuin alkoi valjeta, juoksi Pekka täyttä laukkaa postihuoneesen Kytän seurassa, joka liehutteli häntäänsä, hurjasti iloiten kovasta vauhdista.
Päivän Sana
Muut Etsivät