United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aili, Herran tähden! Tempaa sormestaan sormuksen, viskaa sen Ahrénin jalkojen juureen. Tuossa on sormuksesi! Tässä on minun omani, jonka sinulle annoin ikuisen liiton vahvikkeeksi. Katkerasti. Jalkavaimoltasi tämän eilen sain. Ahrén hämmästyy, aikoo puhua, lähtee kiireesti pois. Jumalani! Tätä vielä puuttui! Heittäytyy sohvaan. Voi teitä äidit, voi! Miksi revitte nuorta sydäntäni näin!
Hän oli selvästi suosittu mies virastossa ja luotti asemaansa; sillä hän uskalsi tehdä muistutuksen, eikä heti lähtenyt huoneesta äänettömänä niinkuin hänen edelläkävijänsä Picard. "Kun kansalainen Danville palajaa Parisiin", alkoi hän, "niin hän varmaan hämmästyy huomatessaan että hän syyttämällä vaimonsa veljeä, samalla myös on syyttänyt tietämättänsä omaa vaimoansa".
Kolmannessa osassa vihdoin otamme lyhyesti käsitelläksemme Kalevalan magiaa eli tiedon tiellä saavutetun »yliluonnollisen» taidon käyttämistä maailmassa. Lukija tietysti hämmästyy sanoistamme. »Sisältäisikö Kalevala niin korkeita ja syviä asioita? Enemmän ja merkillisempää kuin yksikään runolaulaja lienee aavistanut! Ei ainakaan Elias Lönnrotilla ollut tästä aavistusta.» Luultavasti ei.
Helena oli kuvaillut että pappa hämmästyy yhtä paljon kuin hänkin Georgin omituista käytöstä, mutta niin ei ollut. Päinvastoin pappa otti asian kohta samalta juhlalliselta kannalta kuin Georg ja näytti aivan niinkuin tämäkin valmistuvan ikäänkuin johonkin tapoihin kuuluvaan tärkeään ja tunnettuun toimitukseen.
Ja mies, joka tahtoi mullistaa maan kaiken juuriltansa, hän äkkiä seisoo ja hämmästyy: On poissa valtio, kansa, poissa toimi ja työ, ei kenkään myö, ei kenkään osta. On maailman yö.» Näin laulaja lauleli hiljakseen, käden tervehdyksehen tarjos. Mut Tellervo selin hän seisoi vaan ja hän kädellä silmänsä varjos. Yö hiljainen. Humu honkien. Ja sitten muuta ma muista en.
Kuinka monta itsenäistä ajatusta ja tunnetta liikkuikaan tässä nuoressa naisessa! Vielä tänä päivänä, lukiessa niitä harvoja hänen kirjoituksiaan, jotka ovat säilyneet, hämmästyy sitä terävänäköisyyttä, omintakeisuutta ja asiaintuntemista, jommoista harvoin tapaa niin nuorella ja kokemattomalla henkilöllä. Mutta tässä rikaslahjaisuudessa löytyi tumma kohta, päähänpisto.
Edellä mainitusta voidaan helposti nähdä, että viljelysmaata Norjassa ei paljoa ole, ja melkein hämmästyy kuullessaan, että koko Norjassa ei ole 50 m.t. neliöpeninkulmaa enempää viljelysmaata. Tämän tähden Norjaan täytyykin tuoda hyvinäkin vuosina paljon viljaa.
Tapahtuipa sitten tammikuussa 1861, jolloin Emilie Björkstén pitemmän aikaa on oleskellut Helsingissä että eräs toinen mies, myös yksi ajan mainehikkaimmista, äkkiarvaamatta painaa kirjeen hänen käteensä ja tunnustaa hänelle rakkautensa. Hän hämmästyy ja pelästyy siitä »kummallisesta kohtalosta», joka vainoaa häntä. »Mutta sinä yönä en nukkunut rahtustakaan.
On olemassa kohtelias hävyttömyys, jota nuoret miehet, joilla on siihen tarpeellisia luonnonlahjoja, oppivat pääkaupungin kahvila-elämässä ja pintapuolisista nais-tuttavuuksista. Maalainen hämmästyy tavallisesti kun häntä kohdellaan tuolla lailla, sillä se kohteleminen on maksettava samanlaisella rahalla taikka kaikkein karheimmalla konsehtilla.
Mutta koska hän kuolleista nousee, taas on hän ijankaikkiseksi minun. Mitä lausui hän? Hänen puheensa oli autuaitten henkien soitantoa. PAULI. Sisareni, kuinka kelmeä! HANNA. Sisar! PAULI. Tässä olemme, tässä kasvinveljes, Pauli. HANNA. Taivaan Jumala! PAULI. Niin, terve, sisar! No, pois tämä häiriö kasvoiltas. HANNA. Mieleni hämmästyy. Tulleet siis! Ja Tyko tuossa? Taidanko uskoa tätä kaikkea?