United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
DOMITIA: Väenpaljous häiritsee sairasta. DOMITIA: Domitianus, eräs seikka pelottaa minua: jospa Tiituksen tauti on tarttuvaa laatua. Sinun pitäisi pysyä kauempana hänestä. DOMITIANUS: En voi lähteä täältä. Jos jotain tapahtuisi, on minun ensiksi tietäminen siitä. Domitia, sinun pitäisi olla Roomassa. Ei ole hyvä, että Rooma tietää kuinka vaarallinen hänen tautinsa on.
Mun rautaisen tahtoni alaiseksi luonnonvoimatkin antautuvat, eikä ole minulla tähän päivään saakka vielä tarkoitusta niin rohkeata ollut, etten sitä perille olisi vienyt, milloin salaisella kavaluudella, milloin yliluonnollisilla keinoilla. Mutta kuuluuhan siellä taaskin askeleita joku tulee! Penttula! Penttula! PENTTULA. Kuka minua häiritsee? LOVIISA. Minä täällä olen.
Eläköön tai kuolkoon! ja Lauri tyhjensi lasinsa yhdellä siemauksella ja paiskasi sen palasiksi lattiaan. Hän tunsi tehneensä fiaskon ja näki, etteivät toverit hyväksyneet hänen käytöstään. Antero tuli hänen luokseen: Ne nyt olisi voinut jättää rauhaan, kun eivät hekään ole meille mitään häiriötä tehneet. Mutta itsehän sinä olet sanonut, että heidän veisuunsa häiritsee sinua.
Vihan salama leimahti Lewenhauptin silmistä kun hän kopealla äänellä vastasi: Se asia ei koske teitä. Kuningas ja neuvosto tiesivät kenen käsiin uskoivat valtakunnan edut. Olen soturi, joka osaa voittaa, mutta olen myös kyllin valistunut tietääkseni, että se joka asettuu kohtalon tahtoa vastaan ja häiritsee sen kulkua kohtalon turmiopäivinä hän musertaa itsensä ja kaikki, jotka häntä seuraavat.
Jok' inttäyksin turhin turmelee Mult' ilon haimit pienimmätkin, Ja valhe-elon ilvein häiritsee Maailman, jonka sydämeeni kätkin. Ja yö kun vihdoin mua varjoaa, Ma tuskitellen väännyn vuoteellani, Ja hurjat unelmat mua kauhistaa, Ja rauha kauas karkaa sielustani.
Kuulkaa, sanoi hän minulle vähää ennen hyvästi jättöä: minua häiritsee se ajatus, että te pidätte minua kevytmielisenä... Vastaisuudessa teidän tulee uskoa, mitä teille sanon, mutta myöskin teidän pitää oleman vilpittömän minua kohtaan: minä olen aina sanova teille totuuden, minä annan sen vahvistukseksi teille kunniansanani... Tämä "kunniansanani" saattoi minut taasen nauramaan.
Auringon laskeuduttua kiiruhtaa yölepakkokin hyönteisiä pyydystämään, ja hyrinällään häiritsee yön hiljaisuuden; köykäisinä kiitävät kissapöllöt ja huuhkajat ja säikyttelevät unisia otuksiaan. Toisinaan sammakkomaisten matelijain kurnutukset kaijuttavat ympäristöä ja kierteleväisen onzonin mörinä levittää kauhistusta kaikkiin metsän asukkaisiin.
Ja tällä yöllä ei tuuli käy, ei metsä humise, eikä kehräile siikko sammaleisella kalliolla; sen tyyneys on ikuinen, ja pimeys tyyneyttä syleilee. Oi aamuton yö! Untolan palo leimuu! Pois paita rautainen, sinä poveani ahdistat! KIMMO. Ken häiritsee uneni? KULLERVO. Kimmon ääni! Mitä tahdot, mies?
Oi kuninkaani, minä sanon taas: älä astu Babeliin." "Kaunis tyttö, sinun silmäsi leimuavat. Ken voi katsella niitten ihmeellistä ja kirkasta loistoa ja epäillä, että Ester on Jumalalta innostettu! Tyynny, suloinen tyttö, joku unelma häiritsee mielikuvitustasi." "Alroy, Alroy, älä astu Babeliin." "Minussa ei ole yhtään pelkoa minä olen lumottu." "Voi minua! Hän ei tahdo kuulla minua.
Se kurottautui alhaalta päin sinne, missä seisoin. Se oli heikko, kuivettunut ja vapiseva. Avuttomuudessaan näytti se rukoilevan: älä mene, älä jätä. Suuri tuska valtasi minut ja heräsin hikihelmet otsallani. Tämä muisto vaivaa ja häiritsee minua, en ymmärrä itsekään miksi. Ymmärrätkö sinä, ystäväni? Nyt kuulen jo tädin liikuskelevan huoneessaan. Sentähden lopetan.