Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Voi että hän saisi vajota maan alle! "Gunhild!" vanhus ärjäsi niin että Gunhild vavahti; hän kumartui alas ja puhkesi itkuun. "Vai niin", murisi vouti. "Sitäkö varten sinä lähetit minua hakemaan? Luuletkos, ett'en ole ennen nähnyt naisten itkua? No, ell'ei sinulla ole muuta sanottavaa, niin jätetään huomiseksi. Minun tahtoni tiedät." Vouti kääntyi ja tarttui oveen.
Paljon he keskenään puhuivat, mutta enemmiten itsestään, eikä juuri usein tulevaisuudesta. Sillä se ei ollut niin selvänä kuin olisivat toivoneet ja niinpä he tykkänään poistivat sen mielestään. Gunhild parhaasta päästä puhetta vireillä piti.
Hän oli perinvastoin vierasten joukossa, sillä pidot vietettiin asianajaja Jansenin ja neiti Lagerta Fengstrupin kihlauksen johdosta. Oli muutoin omituista, että Gunhild, joka vuosikausia oli tottunut liikkumaan seuraelämässä suurimmalla kepeydellä, tässä tilaisuudessa näytti neuvottoman ujolta.
Tässä on äidinperintösi; ota se, eläkä koskaan enää tule silmieni eteen. Senlaista naista en minä talossani kärsi ja näillä rahoilla voit elättää itseäsi. Hyvästi!" Sen sanottuaan vouti kääntyi ja läksi. Gunhild kuuli raskaita askeleita käytävää pitkin; joku ovi avattiin ja suljettiin jälleen; ja sitten oli vaan syvää hiljaisuutta.
"Rouva tulee kai taas huomenna?" "Tulen, kiitos, Gunhild, kyllä tulen. Ja kyllä minä pyydän hartaasti miestäni, ettei hän ole niin ankara pikku Rikhardille." "Tuhannet kiitokset! Jos sen teette, en tiedä mitä tahtoisinkaan tehdä teidän tähtenne." Kotia tultuansa oli yliopettajan rouvalla pitkä keskustelu miehensä kanssa tämän työhuoneessa. Kun yliopettaja tuli ulos, oli hän jotenkin punainen.
"Kuinka ... eihän se vaan liene Gunhild Nielsen tytär?" Gunhild huomasi, että hän teki ristinmerkin ja aikoi lähteä tiehensä. "Minä se olen", vastasi hän, "mutta ... voi, pyydä Bårdia tulemaan ulos. Minun täytyy häntä puhutella kahdenkesken. Tee se, niin olet hyvä!" Poika vetääntyi yhä kauemmas hänestä. "Kyllähän minä", sanoi hän, "mutta ... täällä on vieraita tänäiltana". "Onko?"
Varmaan hän oli hukassa, poika parka, nuorella iällään. Pahinta kaikesta, että hän oli naisia vietellyt. Aivan kuin isänsäkin. Vietellyt naisia, useita naisia! Gunhild tiesi, minkälaista se oli, tiesi, miltä nuorelle naiselle tuntui, kun sai senlaista kokea. Ja hän oli monta turmioon saattanut. Moni oli hänen tähtensä elämän toivon kadottanut; moni hänen tähtensä kärsi suurimpia tuskia.
Minä olen avioliitolla yhdistetty konsuli Stappelmannin vanhimman tyttären kanssa, Gunhild Stappelmannin, ja on hänen kanssansa kolme lasta, joista nuorin on vuoden ja puolentoista kuukauden vanha ja nimitetään Gunhild äitinsä jälkeen, kumpikin vanhemmat, poika ja tyttö, käyvät koulua. Mainitulla Stappelmannilla..."
Tällä kertaa oli kaikki ohitse. Iltapuoleen hän istui ylhäällä. Bårdia ei hän tahtonut luokseen; Anna vaan sai tulla, mutta äänetönnä hänen täytyi olla. Anna olisi kysellyt niin paljon Bårdista, eikä Gunhild nyt kestänyt sitä kuulla. Mutta hänen läsnä olonsa tuntui Gunhildista hyvälle. Hän hyväili häntä aivan kuin rakasta lasta ja tuli siitä levollisemmaksi. Kertoisiko hän surunsa ja tuskansa?
"Anna minun kuolla tähän, jalkojesi juureen", jatkoi Bård. "Ole hiljaa", sanoi Gunhild, "tuota samaa olet monta kertaa Signelle sanonut". "Enpähän ole, sillä häntä en ole koskaan tällä tavalla rakastanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät