Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Gabrielle", sanoi Robert vapisevalla äänellä, lukemattomia kertoja pusertaen nuoren tytön kättä, jota hän piti omissaan, "oletko tarkkaan miettinyt asiata, kun näin pian annat minulle lupauksesi? Oletko oikein mielessäsi kuvaillut asemaa, jonka voin sinulle tarjota?
Kun Gabrielle astui saliin, oli pastori Wallner juuri loppuun lukenut hengellisen runon ja hetken aikaa vallitsi kuulijoissa syvä hiljaisuus, joka tavallisesti syntyy liikuttavan esitelmän jälkeen ja jota sittemmin seuraa kahta vilkkaampi keskustelu.
Pikku Gabrielle punastui korviansa myöten ja puoleksi piiloutui äitinsä taakse, kun velimies puhutteli häntä seuraavaan tapaan: «Kaikkein armollisin prinsessa Turandotte! Kuinka, teidän korkeutenne, jaksatte? Onko teidän ylhäisyydellänne joku arvoitus tarjona, jolla saattaisitte kurjan ymmärryksemme ymmälle?»
"Voisin", sanoi Gabrielle matalalla äänellä ja katsomatta Robertiin, "jos rakastaisin..." "Jos te rakastaisitte", toisti Robert yhä kiihkeämmin ja kiihkeämmin, "onko todellakin niin ... voisitteko te, jos rakastaisitte, saavuttaa onnenne siinä, mikä ihmisten mielestä on pientä ja huomaamatointa?
Sitten katselivat kaikki sanaakaan virkkamatta kyynelsilmin toisiansa. Gabrielle ensimmäisenä katkasi äänettömyyden. «Siis saamme vähäsen kauemmin pitää Louisemme», hän lausui iloisesti syleillen häntä.
Illan hiljaisuudessa oli järven pinta rasvatyyneenä, ja työmies veti airojaan pitkään ja tasaisesti, joten he puolen tunnin kuluttua olivat saapuneet toiselle puolen järveä. Robert oli niin tavattoman terveen näköinen ja asteli niin kevein askelin että Gabrielle katseli häntä epäluuloisella kummastelulla.
"Mari sanoi tohtori Sandinin olleen keskiviikkona täällä sanomassa, ettet sinä aikoisi tulla kotia muutamaan päivään", jatkoi Robert yhtä lyhyesti. "Hän ei sanonut minulle, missä olit, eikä minulla ollut rohkeutta kysyä, pelkäsin saavani kuulla vielä loukkaavampia asioita." "Robert!..." huudahti Gabrielle säkenöivin silmin.
"No, neitiseni, ettekö mene sisään kunnioittamaan häntä läsnäolollanne?" jatkoi valtiomies leikkiä laskien. "Minäkö?" lausui Gabrielle äänellä, joka osoitti mitä suurinta halveksimista. "En, minulla ei ole siellä mitään tekemistä. Ensinnäkin hän varmaan kernaammin suo minun olevan poissa ja toiseksi minä itse puolestani mieluimmin olen poissa, kun äiti-puoleni pitää uskonnollisia kokouksiaan."
Olen koettanut äitini, sinä ja Gabrielle te tiedätte sen, kirjassa lausua sen, mikä elää minussa, ja olen lähettänyt käsikirjoituksen kaunokirjallisesti sivistyneelle kirjankustantajalle arvosteltavaksi ja jos arvostelu on suopea edelleen lähetettäväksi maailmaan.
Olen kuullut että saamme pian apua Saksanmaalta." Ilta oli jo käsissä, kun Robert ja Gabrielle lähtivät Käppingen kaivokselta ajamaan kotia. Päivä oli jo laskenut, alkoi hämärtää, ja suuret metsät, joiden yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa kaikki hälinä oli vaijennut, kietoutuivat äkkiä syys-illan pimeyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät