Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Hän jutteli ja laski leikkiä valtiomiehen kanssa ikäänkuin Juhania ei olisi ollut olemassakaan ja kun tämä vihdoin, täynnä mielikarvautta, koetti vetää puoleensa hänen huomiotaan, kumartaen jäähyväisiksi ja ojentaen kätensä, ei Gabrielle ollut häntä huomaavinaan.
Voithan sillä aikaa huvittaa meitä kirjeilläsi ja kun palaat kotiin pääsiäiseksi Petrean seurassa, silloin silloin sinulla ei enää ole sairasta veljeä; minä siksi laitan itseni ihan terveeksi!» Muut yhtyivät siihen kehoituksillansa etenkin nuori vilkas Amelie ja vihdoin Gabrielle taipui. Varmana siitä että kaikki vaara jo oli ohitse hän läksi, leikkipuhe huulillaan ja kyyneleet silmissään.
Mutta kreivitär olikin huomannut tämän katseen ja ainoastaan mitä suurimmalla ponnistuksella saattoi hän hallita kasvojensa piirteitä ja pastorin kehoituksesta jälleen ryhtyä keskeytettyyn kertomukseen köyhästä perheestä. Kun Gabrielle oli päässyt huoneesensa ja sulkenut oven, heittäytyi hän polvilleen sängyn viereen ja purskahti itkuun.
Keväämmällä avoveden tultua lähti Gabrielle Robertin suostumuksella ensi laivassa kotiansa kesää viettämään: Robert oli useamman kerran pyytänytkin vaimoansa tekemään niin. Elokuun lopulla palattuaan oli hän iloisemman ja terveemmän näköinen, ja puolisojen väli paranikin joksikin aikaa.
Hän tiesi, että jos hän vaan viittaisikin levottomuuden ja epäilyksen tunteisiin, jotka hänen uusi vaikutus-alansa hänessä herätti, Gabrielle heti voittoriemussa vastasi hänelle: "johan minä sen sanoin, että sinä et tulisi viihtymään täällä sen paremmin", ja sellaisen vastauksen paljas mahdollisuus saattoi hänet yhä syvemmin ja syvemmin sulkeutumaan omaan itseensä.
Mutta kuolinhetkellä ei se teitä vähintäkään auttaisi..." "Mikä minua sitten auttaa?" kysyi Gabrielle kiihkeästi. "Ainoastaan kaksi seikkaa: katumus ja Kristuksen lunastus."
Syy on kaikissa tapauksissa suurimmaksi osaksi minussa: tunsin elämää enemmän kuin sinä, tiesin miten äärettömän paljon sellainen ammatti kuin minun vaatii ihmiseltä, ja kumminkin vein sinut mukanani taistelun melskeeseen, vaikka et ollut mitenkään puolin siihen varustainnut. Vaan Jumala on minua rangaissut... Nouse nyt Gabrielle, koettakaamme puhua tyynesti..."
«En tiedä miksikä sitä sanoisin, mutta täällä elää ja liikkuu ikävöiminen, jommoista on vaikea kuvailla»; lausui Petrea laskien kätensä rinnallensa, ja hänen silmänsä kostuivat. «Oi! jos voisin kohota kohota, kohota valoon, ylös korkeampaan, vapaampaan elämään!» «Et saa haluta kuolemaa!» vastasi Gabrielle innokkaasti. «Ei sen vuoksi että nyt enää kammoksuisin kuolemaa.
Gabrielle oli tavallista kalpeampi ja koko hänen olennossaan oli jotakin hiljaista, ja tukahdettua, jota hänessä ei ennen ollut. Hän tunsikin tällä hetkellä olevansa täydellisesti tyven ja kohtaloonsa tyytyväinen.
"Se on itsensä pettämistä", vastasi Gabrielle äkkiä ja, päättävästi, "jonkinmoinen pelastusvyö, jota hän käyttää voidakseen pysyä ylhäällä..." "Itsensä pettämistä? Mutta onko teillä todellakin oikeutta syyttää ystäväänne siitä? Minä puolestani olen harvoin nähnyt terävämpää, selvempää ja itsetietoisempaa järkeä..." "Sitä en ole milloinkaan kieltänyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät