Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kuitenkin hänen täytyi hymyillä kun Gabrielle laskettiin yksin veteen ja vallan suunniltansa pelästyksestä huusi: «minä hukun, minä hukun»! Rohkaistaksensa häntä piteli äiti häntä valkoisissa käsissänsä, «tipsukka» nauroi ja temmelsi niiden turvissa kuin kala vedessä.
Gabrielle kiitti häntä vakuuttaen olevansa hyvin tyytyväinen, että joku häntä saattoi, sillä hän ei ollut vielä voinut vapautua pelvosta, jota hän tunsi kaikkia noita seppiä ja työmiehiä ja muita miehiä kohtaan, joita täällä kaikkialla tapasi. "Luuletteko niiden todellakin olevan vaarallisempia täällä kuin Tukholmassa?" vastasi tohtori. "En suinkaan.
"Ehkäpä minä olen sen sanonut", vastasi Gabrielle, luoden aran katseen Robertiin, "ainakin tiedän useita kertoja ajatelleeni, että löytyy tilaisuuksia, jolloin olisi laupeuden työ surmata pieniä lapsia jos kohta ne eivät olisikaan rumia!"
Gabrielle huomasi, että oli jotakin, joka teki Robertin alakuloiseksi, mutta hänellä ei ollut halua kysyä syytä siihen. Lopetettuaan syömisen, istui Robert vielä hetken, pää käden nojassa ja tuijotti avoimista verannan ovista merelle. Vihdoin hän nousi ja lausui odottamatta ja harvinaisen kiivaasti: "Täällä ei ole helppoa olla sielunpaimenena!
Kun Gabrielle saapui kotiin oli kello jo lyönyt yhdeksän, mikä oli Robertin ja hänen tavallinen illallisaikansa täällä maalla. Hän meni huoneesensa, riisui päällysvaatteensa, seisahtui hetkeksi ikkunan ääreen katselemaan punertavaa taivasta, joka kuvastui meren pintaan ja meni sitten pitämään huolta siitä, että illallinen olisi valmiina, kunnes Robert tulisi kotiin.
"Vai niin, mitä sitten?" kysyi Gabrielle ja koetti näyttää siltä kuin ei hän tietäisi mitään, vaikka hän oli varma vastauksesta, minkä hän tulisi saamaan. "Tiedäppäs, hän on rakastunut sinuun, niin kauhean, äärettömän rakastunut!" vastasi Mimmi riemuiten. "Hän, kuka hän?" "Hän, sanon minä! Hän tietysti eikä kukaan muu!" jatkoi Mimmi keveästi. "Ajatteleppas, kuinka hauskaa!
"On, se on todellakin niin, pidät aina kätesi näin", vastasi Gabrielle, pöytää vastaan matkien Robertin asentoa. "Muuten se on sekä kaunis että luonnollinen liike, oletko kuullut kenenkään sitä moittivan?" "Ei suorastaan. Mutta en missään tapauksessa tule enää tekemään itseäni siihen syypääksi." "Sepä vahinko.
"Luuletteko työmiesten todellakin ajattelevan ja tuntevan toisin kuin te", vastasi tohtori hymyillen, "luuletteko, että he esimerkiksi vihaavat toisella tavalla ja te toisella, että he rakastavat ja ikävöivät toisin kuin te j.n.e.?" Gabrielle katsoi häneen suurin silmin. "Siitä olen aivan vakuutettu, enkä voi ymmärtää mitenkä te saatatte panna muuta kysymykseenkään.
Tälläisissä tilaisuuksissa tunsi Gabrielle olevansa aivan aseeton; julkiriidassa olisi hän voinut puolustaa itseänsä äitipuolta vastaan, mutta halpamielisyyden ja oikullisuuden alueella, missä ammutaan myrkyllisiä nuolia, joutui hän kokonaan hämilleen.
Päivällisen jälkeen, jota syödessä vallitsi jotenkin raskas mieliala, koetti Gabrielle vielä kerran panna toimeen ehdoiteltua ratsastusretkeä Robertin kanssa. Tämä innostui siitä kohta; toivo jälleen saada nauttia huvia, josta hänen niin monen vuoden kuluessa oli täytynyt luopua, tuotti hänelle lapsellisen ilon.
Päivän Sana
Muut Etsivät