Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Evamme oli, luullakseni, niinkuin ritari sanoi, liian jumalinen ja liian taivaallinen tälle mailmalle. Ainoastaan sen vuoksi, että niin moni meistä kuitenkin jää elämään tähän mailmaan, jollei mailma kokonaan häviä, olisi suuri siunaus, jos Jumala olisi asettanut jonkun uskonnon meille mailmallisille ihmisraukoille yhtä hyvin kuin munkeille ja nunnille. Fritzin kertomus.
Hänellä ei ole Fritzin, ei rakastetun Evan eikä T:ri Lutherin neuvoja johon viime mainittuun hän näihin aikoihin on alkanut enemmän luottaa, vaikka hän aina valittaa, että hän käyttää niin kiivasta kieltä eikä hän tiedä, mitä jokaisesta asiasta tulee ajatella.
Päivä aikaa meidän oli mahdollinen salata asia Fritz'iltä, mutta ei kauemmin. Toisena iltana siitä, kuin Eva sairastui, minä tapasin Fritzin seisomasta huoneessa akkunan luona, katsellen kadulle. Minä en unhota milloinkaan sitä kauhua, joka asui hänen silmissään, kun hän kääntyi akkunasta minuun. "Elsa", hän sanoi, kuinka kauan ovat nuot valkeat palaneet kaduilla?" "Viikon päivät", minä vastasin.
Atlantis ei tuntenut häntä, niinkuin vanhemmat lapset; ja vaikka Thekla oppi rakastamaan häntä sillä lyhyellä ajalla, kuin hän oleskeli Wittenbergissä, on hänen sydämensä täynnä toivoa taikka välisti pelkoa tulevaisuuden suhteen. Näyttää melkein siitä, kuin Fritzin tarvitsisi jossakin määrässä laittaa itselleen uusi sija jokaisen luona, jos hän palajaa.
Minulle jää vaan se toivo, että joskus elämäni lopulla Jumala armollisesti antaa minulle vähäisen joutoaikaa, että saan ruveta jumaliseksi ja valmistaa itseäni kohtaamaan Häntä, taikka että Evan ja Fritzin esirukoukset ja ansiot riittävät minunkin edestäni. Wittenbergissä, Toukokuulla 1510.
Nyt jokainen ovi kylässä lähetti lisäjoukkonsa, ja vähäinen kirkko täyttyi pian, miehet ja naiset istuen vastakkain eri puolilla, ja vanhat yhdessä koossa saarnastuolin ympäri. Fritzin aineena oli Evan mieli-lause: "niin on Jumala mailmaa rakastanut."
Minä olin laskenut käsivarteni hänen ympärillensä, kun istuin hänen vieressään, ja hän piti yhä kiinni Fritzin kädestä. Tästä ajasta minua aavisti, ettei hän kuolisi, ja minä kuiskasin hiljaa Fritzille: "Hän ei kuole; hän paranee etkä sinä ole surmannut häntä, vaan pelastanut hänet!"
Päivän Sana
Muut Etsivät