Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja sitten, kun pääsivät siihen osaan, jossa puhutaan kristillisestä uskosta, kertoivat suloiset äänet Uskontunnustuksen saksaksi. "Minä uskon Jumalaan Isään Kaikkivaltiaasen." Ja Fritzin ääni kysyi leppeästi: "Mitä se on?"
On niin paljon hälinää ja liikettä ja komeutta meidän ympärillämme tässä suuressa kaupungissa. Mutta kun vähän enemmän tutustun ja perehdyn siihen, se ehkä kuitenkin tuntuu taivaallisemmalta. Elsan kertomus. Eisenachissa, Huhtikuulla. Viimeiset sanat, jotka minä kirjoitan rakkaassa vanhassa sälyhuoneessamme, Fritzin ja minun!
Niin Fritzin ja Evan halpa koti on jalompi, kuin Chriemhildin, ja rikkaampi, kuin meidän; rikkaampi ja jalompi juuri samassa määrässä, kuin se on nöyrempi ja kristillisempi! Ja minä opin läksyni tällä tavalla.
Mutta me veisatkaamme ja sanokaamme, että odotamme, mitä Jumala Herramme tekee. Eislebenissä Valentinin pyhänä. M. Luther, D." Näin sovitustyö on tehty, ja T:ri Luther palajaa tällä viikkoa luoksemme kauaksi aikaa, toivomme, nauttimaan meidän parissamme rauhantekiän autuutta. Fritzin kertomus. Eislebenissä 1546. Täällä Eislebenissä on ollut oikea juhlapäivä.
Vähäisen, nöyrän vastarinnan jälkeen palasi Berta takaisin Fritzin ja minun kanssani. Hänen tautinsa näytti minusta olevan enemmän semmoisen surkastuminen, jolta elämän toivo ja työ on ohitse, kuin mikään oikea kipu. Ja varovaisesti toi vanha, harmaa hevonen hänet eheänä kotiin.
Sinä yönä Eva houraili kovasti, kun valvoin hänen luonansa; mutta hänen houreensa olivat kokonaan toista laatua kuin Fritzin. Hänen ajatuksensa näyttivät vierevän ikäänkuin tyvenellä virralla johonkin onnelliseen maahan, jota me emme voineet nähdä.
Meidän perheessämme ovat ajatukset kuitenkin erilaiset. Meidän kallis, levoton äitimme ajattelee kovasti, mitä kaikista näistä tulee. Tosin on Fritzin toinen vankeus suuresti järkyttänyt hänen uskoansa munkkeihin; mutta aikakauden mullistava luonto pelottaa häntä.
Minä olen niin iloinen, kun tiedän, missä hän on. Minusta on aina niin vaikea ajatella ihmisiä, heidän olopaikkaansa tuntematta. Muoto itse näyttää haihtuvan siinä epämääräisessä, varjonkaltaisessa, tuntemattomassa mailmassa, joka ympäröitsee sitä. Tämä se on, joka lisää levottomuuttani Fritzin puolesta.
Ja minä lupasin hänelle, ja hän heitti käsivartensa minun ympärilleni ja suuteli minua. Sitten minä palasin Fritzin luo ja jätin Evan äitini käsiä hieromaan. Ei siitä olisi mitään hyötyä, arvelin minä, jos enää koettaisin estää tarttumista, kun hän on koskenut minun käsivarsiini. Kun tulin jälleen Fritzin vuoteen luo, hän nukkui!
Hänen äänensä vaan soi minusta vielä enemmän kuin kääritty kello, jota käytetään ainoastaan hautajaisissa, erittäin, kun hän sanoi Fritzin luostariin menosta: "ylistetty olkoon Jumala ja Pyhä Neitsyt ja kaikki pyhimykset. Hän on siis vihdoin kuullut halvat rukoukseni; yksi kumminkin on pelastettu." Kylmät väreet kävivät pitkin selkääni, kun hän lausui nämät sanat.
Päivän Sana
Muut Etsivät