Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vanha Kristiinani soittaa suutaan kuin äkäpussi ainakin, mutta lempeä ja rakas hän on silti; hän on joutusa torumaan, mutta myös järkähtämättömän uskollinen." Näin sanoen, johti Friedrich pastori vieraansa hiljaiseen ja pieneen lukukammioon, pyysi häntä istumaan ja sytytti lampun.
Herttaisella aamutervehdyksellä meni Friedrich pastori häntä vastaan, kun Georg astui puutarhaan. "Ennenkuin minun jätät", sanoi hän, "pitää sinun minun kanssani varhaisen pikku aamiaisen syödä, maitoa ja leipää, semmoista jota maalla on tarjona." Lempeällä pakolla sai hän Georgin jälleen reppunsa pois laskemaan.
Mut tytön kädestä kun tavoittaa hän tahtoi maljaa, siitä juodakseen, se oli heille liian vaikeaa: niin kohta kumpikin he vapisivat, ett' turhaan kädet toistaan tapailivat ja viini vuosi hiekkaan hiljalleen. Friedrich Hölderlin Iki-ajat meitä kantoi luontoäiti helmassaan, kaiken elämämme antoi, kuningatar kukkamaan.
Kieltävän vastaukseni johdosta selitti hän, että se oli suuri vahinko, sillä Gjellerup oli hyvin intressantti sekä ihmisenä että kirjailijana, oli jo monta vuotta asunut Dresdenissä ja siellä oli hän, Friedrich Huch, usein hänet tavannut.
Saksassa kehittää Friedrich Nietzsche suvereenisen yksilöllisyyden ajatuksen, jonka täydellisin tähän-astinen ilmestysmuoto lienee Goethen korkeaan koskemattomuuteen soinnutetussa personallisuudessa havaittavana, syvästi haltioituneeksi, profeetalliseksi runoudeksi: Näin puhui Zarathustra.
Mutta muuan kelpo mies, kuninkaan hovisaarnaajaksi päässyt, entinen Blumroden pastori Friedrich, on hänen ystävänään, jolle hän saa sydämmensä huolet uskoa, sekä myös Kristiina, joka yhä on pastorin talossa uskollisena palveliana ja herttaisilla rupattelemisillaan häntä lohduttaa.
Pastori Friedrich pani kätensä selän taa ja ajatteli mikä olisi sopivin menettely Georgin asemassa. "Kun lopetin opintoni", sanoi hän, "oli onni minulle suosiollinen, jotta sain opettajan viran erään kunnianarvoisan aatelismiehen perheessä, ja tämän aatelisen herran toimesta sain sitten nykyisen virkani.
Kello soi juuri yhdeksän pääkaupungin korkeimmasta tornista, kun Friedrich iloisesti "hyvää huomenta" toivottaen astui siihen huoneeseen, jossa Georg jo tunnin toista oli ahkerasti piirrustellut. "No", kysyi hän luottavaisesti? "kuinka on asian? Autatko minua tänäänkin?" "Totta kai, ystävä rakas", vastasi Georg. "Olenhan sen sinulle luvannut."
Eipä siis ihme, että Friedrich Huchin nimi aina tulee mieleeni niin pian kuin kuulen puhuttavan Gjellerupista, sillä ilman edellistä olisi jälkimäinenkin tuttavuus jäänyt tekemättä. Ensimäisiä käyntejäni Dresdenissä oli Gjellerupien luo, mutta ei sentään nuoren saksalaisen tuttavani seurassa, kuten olimme kuvitelleet, vaan yksin.
Hän osasi ulkoa Horatiuksen oodit Chloelle ja Lydialle, eikä hänelle ollut enää mikään salaisuus, mitä äskettäin kuollut Friedrich Schiller oli tuntenut Lauraa kohtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät