Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Fredrik II ei voinut tyhjin toimin katsella Maria Teresian kasvavaa valtaa. Hän pelkäsi menettävänsä Schlesian ja rikkoi lokakuussa 1743 Breslaun rauhan. Taaskin huolten ja levottomuuden aika. Sota raivosi vaihtelevalla onnella eri osissa Eurooppaa. V. 1745 tapahtui kuitenkin seikka, joka painoi vaa'an Maria Teresian eduksi. Keisari Kaarlo VII kuoli.
Miten loppupuoli tästä päivästä ja sitä seuraava ilta kului vahinko, etteivät punaiset vihkoni siitä mitään kerro. Yksityisseikat ovat pitkän ajan kuluessa kadonneet muistostani, muistan vaan, että ne olivat suloisia hetkiä. Teenjuonnin aikaan olin koonnut ympärilleni koko perhepiirin ja esittelin omaisilleni Fredrik von Tillingin sulhasenani. Rosa ja Lilli olivat ihastuksissaan.
Hetken kuluttua näytti hän jälleen heräävän. Fredrik, täti Maria ja minä olimme hänen luonansa. Hän katseli ympärilleen kysyvästi, nousi sitte istumaan ja koetti puhua. Mutta hän ei voinut saada sanaakaan suustansa, hengitti vaan raskaasti.
Iloisesti ja vapaasti teki Fredrik tämän valansa; mutta Rechbergin huulilta tuli se vaan hitaasti ja melkein käsittämättömän epäselvästi, sillä tiesihän hän itse sanansa Jumalan pilkaksi.
Kirottu brandenburgilainen! huudahti hän, silmäillen Itä-Preussia, tuota maapalstaa, jota Fredrik Vilhelm oli pyytänyt, mutta jota Kaarle Kustaa oli kieltäytynyt luovuttamasta ja josta oli ollut seurauksena vaaliruhtinaan poislähtö. Anna kerjäläiselle voita leivälle, niin vaatii se vielä juustoa. Saakeli!
"Vaan hiljaa!... Vapautustasi ei saa kukaan aavistaa..." Senjälkeen vei herra Kartmann Fredrikin useamman pimeän käytävän kautta kirjoitushuoneesensa. Herra Kartmann läksi nyt ulos katsomaan, oliko hänen käskyjänsä tarkasti noudatettu; Fredrik jäi yksinänsä kirjoitushuoneesen. Mielellään olisi Fredrik tahtonut kohdata veljeänsä; mutta millä tekosyyllä hänen kävisi lähteminen huoneesta?
Pian matkustimme kaikki isäni maatilalle. Fredrik oli pyytänyt ja saanut pitemmän aikaa virkavapautta hoitaakseen terveyttänsä. Ja missä voisi hän tehdä sen paremmin kuin raittiissa, puhtaassa maan-ilmassa Grumitzissa. Se oli onnellinen jälkikesä, en muista yhtään aikaa elämässäni, joka olisi ollut ihanampi.
Frank Pocock oli siellä, ja hänen muotonsa loisti ilosta, vaan kun Stanley kysyi Frankilta missä Fredrik Barker oli ja miksi hän ei ollut tervetulijaisia sanomassa, pimeni hänen muotonsa ja hän vastasi: "Sentähden että hän kuoli kaksitoista päivää takaperin, herrani, ja hän lepää tässä" ja hän osoitti juhlallisesti erästä kivikumpua lähellä järveä.
Toivokaamme nyt myöskin, että meidän Rosamme tämän uuden vuoden ajalla saisi elämän toverin ja te Fredrik ja Martha, saisitte onnenne vielä täydennetyksi. Suokoon uusi vuosi teille tohtori Bresser, paljo sairaita, ja sinulle, Maria, korkeimman voiton arpajaisissa, tahi mitä muuta nyt mieluimmin toivot.
"Niin", huudahti Fredrik ääneensä, "sä ystäväni, sinun itsesi puoleen tahdon minä kaiketta petoksetta kääntyä, sinä itse saat sanoa minulle, onko kaikki toivoni kadonnut". Seuraavana aamuna, kun aurinko oli kohonnut kappalen matkaa taivaan rannasta, koputti Fredrik Reinholdin kammarin ovelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät