Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
He löysivät Ivanin ja Petrovitsch'in vangittuina lattialla makaavan. Viimeksi mainitun kasvot olivat veriset, hän kun oli saanut otsaansa pienen haavan. Kun he näkivät Feliks'in ruhtinaan sivulla, he vimmastuneina huusivat ja heidän silmänsä säihkyivät vihasta, jotta Feliks kovin vapisi.
Muutama päivä kului, ennenkuin kreivi Robert oli suuresta innostuksestansa sen verran tointunut, että hän taisi Feliks'in kanssa lähteä Gotsyyn.
Molemmat vanhukset pudistivat toinen toisensa kättä ja vahvistivat siten puolustus- ja päällekarkausliittonsa rakkaan herrasväkensä, kreivi Robert Normannin ja hänen poikansa Feliks'in, hyväksi. Levollisella ja vähemmin raskaalla mielellä, kuin hän oli tullut, sanoi huoneenhaltia sitte jäähyväiset liittolaisellensa ja lähti kammarista mennäksensä tavallisille askareillensa.
Tosin, herra kreivi, vastasi vanhus kunnioittaen, ehkä on pieni aivontäristys lankeemuksessa ollut, niin Feliks'in täytyy tästä parantuaksensa kumminkin huomiseen asti olla niin levollisena kuin mahdollista. Jos sallitte, herra kreivi, niin olen seurananne Feliks'in vankeusaikaa lyhentämässä!
Jumalan tähden, onko tuo se nuorukainen, joka auttoi minua ja toi minun tänne? hän kysyi äkkiä. Tämä se on, vastasi vanhus. Te olette suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, mies! Vanha karhuntanssittaja rupesi itkemään nyyhkien kuni lapsi ja laskeusi Feliks'in jalkojen eteen. Jumala on meitä tänne tuonut!
Nuo kunnon, entiset, ruotsalaiset talonpojat, nykyään amerikkalaiset porvarit kaikessa kunniassa, polttivat piippujansa, niin että savu sinisissä laineissa tuprueli taivasta kohden vaimot, juhlapukuihin puettuina, oli kokoontuneet lehmuksien juurille, jotka varjostivat kartanon pihamaata, ja lapset melusivat, pikku Feliks'in ja hänen sisarensa johtamina, hurmasti iloiten kukkien ja pensaiden keskellä.
Sen jälkeen hän kyllä kavahti karhun läsnäollessa ruveta Feliks'in kanssa ottelemaan, jota vastoin Feliks kiitollisella suosiolla kunnon Pets'iä hyvitteli ja hoiteli ja näin näitten molempain ystävyyden liitto vuosi vuodelta tuli lujemmaksi. Kertomustamme jatkaaksemme Ivan oli seuruenensa liki Puolan rajaa pienessä kaupungissa, missä hän seuransa kanssa sivukadulla tavallisia näytäntöjä antoi.
Aleksia ei häntä paremmin kohdellut ja Ivan antoi kaiken tapahtua, huolimatta siitä sen enempää. Pienen, ennen niin hemmotellun Feliks'in täytyi valittamatta ja nurisematta nälkää, kylmää ja lyöntiä kärsiä. Ei ihme, jos hän vähitellen riutui ja viimein koko entisyyden muisto hänestä hävisi, niin että hän muutaman vuoden päästä ei enää isäänsäkään muistanut.
Kaikki tarkastelivat tauluja ja karttaa. Vihdoin sanoi kapteeni Berndtsson: Ja missä on tämä talo? No niin, jotenkin kaukana Pohjois-Amerikassa ja Iowa valtiossa. Talon nimenä on minun jälkeeni Felikshill, ja Frans pitää liikanimenänsä toisen nimensä, Feliks'in kreivin kanssa on pian loppu. Ja koska te muutatte? kysyi nuori Berndtsson.
Vähän kahden kesken haastettuansa Petrovitsch salaa hiipi ravintolan ryytimaan takaportin kautta ja Ivan meni jälleen Feliks'in luokse, joka hänen poissa oloansa tuskin oli huomannutkaan. Poika jonkun aikaa karhun kanssa leikittyänsä, väsyi ja tavallisuuden mukaan annettuansa taalerin Ivanille poistui linnaan palataksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät