Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Tuosta nuo kaksi rinnakkain ja tuo kailoposki ja tuo ja tuo. Mitä ihmettä niitä niin paljon on luvattu? Kun Saarallekin on annettu viisi lehmää... Ja ehkäpä siinäkin ajatuksessa että sinä täytät tyhjät parret. Hm. Ei minulle anneta niin monta, eikähän missään maailmassa tyttöjen jälkeen panna viisiä lehmiä. Kyllä se jääpä aikaan tulee, kun lähtevä evästä saa.
Suuren joukon maata nosti se juurillansa ylös kaatuessaan ja Mikko heti veisti piilullansa liian maan siitä pois. Sitten vyörytti hän puun keskelle sarkaa ja välipaikat repi hän kauhealla kuokallaan akkunaruudun kokoisiin levyihin. Hän ei kaivannut kenenkään seuraa, kesäkaudet oli hän vaan yksin työpaikallaan, käyden vaan tavasta noutamassa evästä.
Oli minulle evästä tuomassa, ja kun jänis tuli, nakkasi hän sen kuoliaaksi nyytillään. »Sainpahan minäkin riistan kerran», sanoi hän iloissaan, ja kun lähti kotiin, sanoi hän, että »tästähän saadaan sunnuntaiksi mainio rokka». Siihen aikaan tuossa nurkkia nakutellessani muistui minulle monta laulua mieleeni ja yhden uudenkin minä tein.
Martalla oli vaatteihin kääritty puolivuotias poika sylissään ja selässä laukku, jossa oli evästä. Päällysnuttu oli pujotettu viilekkeen mutkaan. Anna otti nyt Martalta pojan kantaakseen ja he lähtivät taloon.
Illalla rupesi häntä väsyttämään. Evästä hänellä oli nyytissä, joten hänen ei nälkä tullut. Mutta hän ei tiennyt, mistä hän saisi yösijan itselleen. Hän kuuli ihmisten ympärillään puhuvan outoa kieltä, jota hän ei ymmärtänyt. Jokainen suomen sana täytti hänen mielensä suurella ja lämpimällä ilolla. Mutta jos hän jonkun suomeapuhuvan puoleen kääntyi, tämä vain murahti ja meni menojaan.
Siinä määrättiin meidät vartioimaan tykistöä, joiden tulikidat ammottivat suoraan Konstantinopolia kohden. Ne miehistämme, joiden ei ollut vuoro seisoa vartioina, hankkivat puita nuotiotuliin, joiden ääressä sitte istuskelimme jutellen niitä näitä ja kellä oli vielä evästä jälellä ne keittivät ja söivät.
Vielä toivoisin tulevan, Toki kerran kerkiävän, Kun ois ottanut evästä, Syönyt lähtöruokiahan, Mennynnä merien taaksi, Maille ouoille osannut Tulee mies merentakainen, Ei tule turpehen alainen. En voinut itkeä naurulta.
Mutta Evasta ei kukaan puhunut minulle, paitsi pikku Thekla, joka ehtimiseen lauloi minulle niitä latinaisia virsiä, joita Eva oli opettanut hänelle, ja kysyi, lauloiko hän niitä ollenkaan samalla tavalla kuin Eva. Minä vastasin hänelle: "kyllä." Sanat olivat samat, nuotti sama, ja suureksi osaksi hän lauloi niitä samalla lempeällä, kunnioittavaisella, viattomalla tavalla.
Eemeli! sanoin minä noin kolmen tunnin kuluttua siitä, kun heitto oli tapahtunut. Minulla on nälkä ja vilu. Niin minullakin. Olisi pitänyt ottaa evästä mukaan. Minä haen! Kuule, siellä on äidilläsi varmaan saijut odottamassa. Olisi siellä saunakin. Ai, nythän on lauantai-ilta. Saunaa et tosin saane tuoduksi tänne, mutta tuo sen sijaan kaikki muu, mitä saat irti ja jaksat kantaa.
Taas, kuten kerran ennenkin, tunsin hänen pienen kätensä kädessäni, ja me puhuimme hiljaa, kuiskuttaen toisillemme, kuinka suloista on yhdessä tehdä sellaista työtä kuin nyt juuri lopetettu työ oli. Myöhään yöllä menin kotia ajattelemaan ja uneksimaan Evasta ja heräämään aamun ensi koissa tavatakseni häntä kirkolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät