United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kunp' on eukkoni eläisi, Oisi vanhin valvehella, Ei se lapsi näin kävisi, Nukkavierulla nutulla, Karvavieru kauhtanalla, Paha raiska paita päällä; Maata verkani vetäisi, Siltoa sinihamonen. Tule ei päivä polvenaan.
»Mitenkähän minun lopulta käyneekään», huokasi hän. »Lukkari ja Swart puhuivat matkustamisen hauskuudesta. Nyt istuu lukkari kotonaan tuvassa ja naapuri Swart juo likööriä, mutta kukaan kristitty ihminen ei välitä siitä, miten minulle käy! Ja missä minä oikeastaan olen? Olenko minä Belgiassa vai en? Voi, kunpa olisin kotona eukkoni luona ja kunpa naapuri Swart istuisi tässä minun sijassani.»
Minä tahdon! ja kun minä tahdon, niin minä tahdon!" Ja näin sanottuaan meni ukko Swart ulos ovesta ja naapurin luo. Täällä oli samoin. Ukko Wittin täytyi kestää: kova ottelu vaimonsa kanssa, ja hänen ei käynyt paremmin kuin naapurinsakaan. "Eukkoni ei tahdo oikein antaa perää", sanoi Witt, "hän pelkää, että jotakin tulisi tapahtumaan pojalle".
Ja hän puolusteli itseään leikillisillä sanoilla, jotka hänestä todellisuudessa tuntuivat aivan tosilta ja oikeilta. "Niin, katsokaahan, herra Beauchêne, en se ole minä, joka niitä maailmaan hankin, vaan eukkoni." Kaikki kolme nauroivat, ja kun työmies vihdoinkin oli selvittänyt esiintyneen vaikeuden, seurasi kumpikin häntä arvostellakseen itse asiaa.
Jos minun eukkoni siellä kotona", sanoi hän kääntyen Wittin puoleen, "niin välttämättömästi tahtoisi istua pöydän alla, niin minä antaisin hänen istua ylihuomiseen asti, jos hänellä vaan olisi halua". "Ei se", sanoi siihen Witt, "minuakaan ensinkään huolettaisi". No, yksi hyvä sana synnytti toisen, ja vihdoin viimein masentui viha.
"Tiedätkös mitä, Johannes", sanoi Amrei hieman matkaa päästyä, "ravintolan emäntä kun luuli minua jo sinun vaimoksesi" "Ja sehän sinä jo oletkin, ja siitä kysyn minä viisi, mitä kaikkia sanoisivatkaan siihen. Sinä taivas ja te leivot ja te puut ja te kedot ja vuoret! Katsokaapas tänne, tämä tässä on minun eukkoni! Ja kun hän muriskelee, on hän yhtä hyvä, kuin jos hän jotakin hyvää sanoisi.
"Rauhoittukaat vaan, naapurin emäntä", sanoi ukko Swart. "Tulevathan pojat takaisin. Mutta menkäät nyt minun eukkoni luo ja itkekäät sitten molemmat, minkä jaksatte, niin kaikki on hyvä". Ja Wittin emäntä meni. Kun hän tuli tupaan, istui Swartin emäntä kasvot esiliinalla peitettynä.
Wäwymme sanoi minulle, että kaikki mitä heillä on, on myös minunkin, ja samaa kuulut sinäkin, rakas eukkoni, toiwottawan, mutta tässä woin nyt ilmoittaa, etten ole niin tyhjä kuin ehkä näyttää.
Jos minun eukkoni siellä kotona», sanoi hän Wittin puoleen kääntyen, »ehdottomasti haluaisi istua pöydän alla, saisi hän minun puolestani olla siellä vaikka ylihuomiseen asti.» »Ei asia minuakaan osaltani lainkaan huolestuttaisi», sanoi Witt. No, yksi hyvä sana synnytti toisen, ja lopulta aviopuolisot rauhoittuivat. Kun pojat tulivat sisälle, vallitsi jälleen sopu ja rauha 'Hiljaisessa rauhassa'.
Miksi siis ottaa ne sieltä?" "Kyllä eukkoni on aina heti valmis vastaamaan", naurahti Mäentausta. "Mutta jos tässä neuvo on annettava, on asia tarkoin punnittava. Ensin kuitenkin tahdon tietää, mistä syystä otat henkivakuutuksen." "No, siitä syystä, kuin ennenkin olen saman asian tehnyt. Minun järkähtämätön vakaumukseni on, että henkivakuutus on nykyajan paras ja luotettavin säästölipas.