Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
DOLORES. Federico. MARIANA. Tuleppas, rakas mieheni. FEDERICO. Tuossa paikassa, mutta rätinki... LEONCIA. Etkös sanonut sitä jo valmiiksi saaneesi? FEDERICO. Kyllä, mutta siinä on vielä vähäinen eroitus ilmaantunut. LEONCIA.
Jos tuli kerjäläinen ja sanoi olevansa Kultalasta, sai hän tämän soimauksen: »Etkös häpiä kerjätä, ja olet Kultalasta?» Arveltiin muka ettei ollut yhtään kerjäläistä »Kullantekiäin kylässä». Mutta siinä erehdyttiin. Sillä tässä uudestaan kukoistavassa kylässä oli vielä paljon tähteitä entisestä pahasta ajasta.
"Tietysti ei asia siihen jää, vaan nousee siitä vielä käräjän käynnit ja muut." "Luultavasti", arveli Severikin, "vaan nyt minä sanon teille hyvää yötä, äiti ja Mari, sillä aika on jo lopettaa tämä pitkä päivä." "Hyvää yötä, vaan sanos, Severin, etkös nähnyt Ivaria siellä kylässä?" kysyi Mari. "En nähnyt; mutta jos minä Ivarin oikein tunnen, niin ei hän kylään eksy.
"Etkös sinä luule vasikan nahkoja kesällä saatavankaan?" "En, sillä vasikat tapetaan kaikki talvella ja niiden nahat makaavat kesällä parkissa; ei niitä voi tähän aikaan saada!" "Taitaahan sinussa olla totta, niin kumminkin kuuluu!" sanoi Taavetti lopettaen jutun. Vähän aikaa mietittyänsä jatkoi hän sitten: "Pitäishän minun ostaa Leenalle jotakin, sormus edes!"
Onko siitä tuskin kuukautta kulunut kuin kuiskasit minulle samaa? Anna. Se oli silloin.. Silloin rakastin sinua. Bartholdus Simonis. Silloin! Mutta nyt? Olisitko tämän viime kuukauden kuluessa luopunut rakkaudestas? Et kuitenkaan? Bartholdus Simonis. Vastaa Anna! Mutta älä vastauksellas vuodata kuoleman myrkkyä sydämeeni! Etkös enää rakasta minua? Anna. En... En taida sinua rakastaa, Bartholdus!
Etkös muista näitä sanoja: "Etkö, ystävä, huomaa, Kuinka heikkona hiljalleen Unelman lailla kulkevi tää Suku ihmisten harhaten pois tolaltaan, Vaan ei kina, taistelo kuolevaisten Zeun sopusointua häiritä voi?" "Helenaseni", lausui Cineas lempeästi, "sinun nykyiset surusi saattavat sinun unohtamaan kaikki nuoruutesi opinnot. Mistä syystä valitset runoillan synkimmät lauseet?
Eikö mennä vähän kävelemään ... tahi ehkä vähän soutelemaan, kun järvi on niin tyven? ehdotti pastori illallisen jälkeen. En minä nyt, sanoi Olavi. Etkös tule Ellikään? En. No mennään sitten nukkumaan koko komppania. Hän otti Elliä vyötäisistä ja sanoi hyvää yötä niinkuin heidän kumpaisenkin puolesta.
Vaan eihän hänen sopinut saada mitään tietää! Herra Jumala, etkös sitä voi käsittää? Hänen ei sopinut edes saada tietää, kuinka vaarallinen hänen laitansa olikaan. Minun tykö lääkärit tulivat ja sanoivat, että hänen henkensä oli vaarassa; ett'ei mikään muu voinut auttaa häntä kuin olo etelämailla. Luuletkos, etten minä alussa kokenut maanittelemalla päästä aikeeni perille?
Kovaksi onneksi piti tämän tärkeän hetken päättymän pahoin Leonardolle. Vaimonsa Sabina tuli ulos ja kiiruhti miehensä tykö. Lempeästi nuhdellen otti hän miehensä käden ja sanoi: "Sinä häijy mies, tuletkos toki viimein kotiin Sabinasi tykö? Etkös siis enää rakasta minua eikä lapsiasi, kun niin pitkään saatat olla poissa?" Ja mikä tuli näistä hyvää-tarkoittavista ja sydämmellisistä sanoista?
Oi, loruja! että hän nyt oli kuollut ja kun hänen testamenttinsa avattiin, niin siinä seisoi suurilla kirjaimilla: "Kaikki minun rahani ovat heti maksettavat rakastettavalle rouva Nora Helmerille". Rouva Linde. Mutta armas Nora, mikä herra se oli? Nora. Herrainen aika, etkös voi sitä ymmärtää?
Päivän Sana
Muut Etsivät