Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Minä...? Enhän minä ole ollut heitä vahtimassa!... Mutta te, emäntä, kai itse parhaiten tiedätte, jos heillä jotain väliä olisi? Kaikkea teidän päähänne pistääkin! Jospa sentään koettaisi puhua Johannalle sitä minunkin asiaani...? Minä en puutu teidän puuhiinne!... saatte itse koettaa onneanne. Se naula veti ... arvasinhan tuon! Kas Johanna! Hyvää päivää. Päivää... Onko teillä asiaa minulle?
Vaan Nikkilä ei mitään virkkanut, ja emäntä tiesi miksi: Nikkilä oli niin täysissään, ettei saanut sanaa suustaan. »Huonohan se oli piippu ja olisi uunissakin ollut korjattavaa, vaan ei niitten olisi tarvinnut noin repiä ja raastaa», arveli emäntä. »No mitäpä siitä, se korjataan, sillähän siitä päästään», sanoi hän niin kuin se olisi helpostikin tehty. Hän ymmärsi mitä oli tehtävä.
Vai tunsiko tuo arvokas emäntä Amreita ainoastaan tuolla viimeisen talon kohdalla yksinäisyydessä, vaan täällä ihmisten joukossa ei tuntenutkaan? Huoliiko hän ainoastaan rikkaiden lapsista, sukulaisten lapsista?
Iltatuuli puhalsi hänen ylitsensä, hän ei sitä tuntenut, yö tuli ja ijäti tyynet tähdet katselivat kummastunein silmin vapisevaa olentoa tuolla alhaalla, joka makasi yön kasteessa ja repi tukkaansa. Emäntä ei ole tänäkään yönä ollut kotona kuiskasi emäntä-piika aamulla toisille palvelijoille. Mitähän se toimittanee? Ja he painoivat päänsä yhteen ja kuiskasivat keskenänsä.
Kylmä hiki kihosi Honkaniemen isännän otsaan ja ähkien ja hammasta purren hän käveli pihansa vaiheilla sinne ja tänne kykenemättä menemään mihinkään työhön. Emäntä koetti lohdutella, että eihän sitä nyt vielä tiedä niin kovin huolehtia eikä hätäillä ennenkuin hätä näkyy. Lopussahan se vasta kiitos seisoo.
Tulee taloon taas vakavampi henkikin, kun talo saa vakituisen isännän. Ei täällä silloin enää kuka tahansa juoksentele. Mitä te siinä hätäilette!... Eihän asia siitä viisastu. Johannan vuoksi minä vaan sen soisin... Hän alkaa jo kaivata ikäistensä seuraa... Mistä te nyt tuollaisia päättelette? Nähkää, emäntä!
»Vai jo se pellavia!... Tuliko monta roivasta?» jatkoi emäntä, ja Antti vastasi: »Eiköhän niitä liene tullut siinä kahta roivasta enemmän kuin viime vuonna.» »
Silloin meni talon sorea emäntä, lempeästi hymyillen, hänelle vastaan, otti häntä kädestä, samasta kädestä, joka häntä kerran oli loukannut, vei hänet paraimmalle paikalle istumaan, pani ruokaa hänen etehensä, ei niinkuin kerjäläiselle, vaan niinkuin kunnon emäntä rakkaalle, tervetulleelle vieraalle konsanaankin.
Ei sitä koskaan piiloteltu tai suljettu riihiin tai aittaan, ei parjattu toinen toistansa eikä pahennettu. Niin elettiin vanhain aikana. Mutta kun nuoret alkoivat pitää taloutta, niin syntyi toinen leikki. Aivan turhasta sai kaikki alkunsa. Iivanan miniällä oli kana, joka rupesi aikaiseen munimaan. Nuori emäntä rupesi siitä keräämään pääsiäismunia.
Hän laski kuppinsa tuolille jäähtymään siksi aikaa kun suki vaatteet päälleen, jonka tehtyään ryyppi kahvinsa ja joutui pirttiin ennenkuin emäntä kerkisikään tuoda lisää kahvia. Emäntä oli jo kerinnyt miehille kertoa illallisen Dampbellin määräyksen Putkolaan menosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät