Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Emäntä ja Hetvi sydänalaansa käsillään puristaen portaalla voivottelivat ja tuskittelivat, kun yhä kuului Onnenkukan, Omenan, Maatikin, Laukerin, Lemmikin, Juhlikin ja Tiistikin sydäntäsärkeviä huutoja. Tuli vain riehui syytäen säkeniä, tulen kieliä ja mustaa savua yön kaamean valoisaan ilmaan.
Tuo naapurin emäntä oli rehellinen ja suora ihminen, joka ei koskaan muuta puhunut kuin totuutta, ja hän oli tuttu sekä Kolkkilassa että Kirrilässä. Hän ei koskaan suosinut juoruja ja lähimäisten panettelemista, sitä vähemmin itse juoruajia, ja sentähden Lillu poistui niin sukkelaan hänen nähtyänsä. "Hyvää päivää!" sanoi naapurin emäntä, huoneesen tultuansa.
"Minkä tähden turhanpäiten niin paljon varojamme tuhlaisimme, koskapa poikanen kyllä voi sahaa toisesta päästä vetää. Kyllä minä raastan toisesta. Ajakoon piikatyttö valtiohalkoja ja muutenkin hevosta", tuumaili emäntä. "Sinä häntä nyt olet aikahinen", sanoi isäntä nauraa tuhautellen. Sanottu ja tehty.
"Minun selvitykseni arvoitukseen olisi sentähden seuraava: "Ensiksi: että naiset panevat omantunnon asiaksi tärkeyden osata itse toimittaa useimmat talonaskareet, eivätkä niinkuin nyt on tapana, enään pidä sitä häpeänä. "Sitten: ettei milloinkaan emäntä unhoita sitä, että palveliansa on Jumalan edessä hänen vertaisensa. "Ja tämän kautta luulen ruman tomun-piilopaikan mahdolliseksi poistaa."
Eukot vaan päivittelivät emäntää ja lasta ja antoivat tulipalon kiihtyä kiihtymistään. Vihdoinkin viimein kuului yli melun huuto: "käykää hyvät ihmiset toki emäntä liekeistä pois!" Muurari-Antti kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään ja tuumaili: "kukapa sinne tulen keskelle mennee kärventymään." "Minä menen", lausui äskeinen huutaja, Surma-Olli, "eikä minua kukaan itke."
Se meni jo niin pitkälle, että vietin usein päiväkaudet metsissä työpaikoilla kortinlyömisellä kumppalini, talon oman pojan kanssa. Sekin tuli pian talonväen tiedoksi ja siitä seurasi taasen meille kovat nuhteet, mutta hyvin vähän se auttoi. Kun emäntä pakotti kerran meidät antamaan kortit hänen polttaakseen, teimme niiden sijaan tuohesta uudet ja niillä koetimme haluamme tyydyttää.
Emäntä ja Hetvi tulivat portaalle ja yhdestä suusta melkein kirkaisten huudahtivat: Navetta on tulessa ja elukat palavat! Voi, voi, miten surkeasti ne mölisevät, rientäkää hyvät ihmiset! Voi, voi, tuota ääntä, miten mölisevät! Voi, voi, pahaa tekee tuon kuuleminen, joutukaa hyvät ihmiset! Minäkin lähden, kun löytäisin kenkäni, sanoi Hetvi.
Alku oli pitkältä ikävää, ja hän kiirehti lukemista aivan kuin juosten olisi pyrkinyt tuolle kauniille paikalle. Mutta kertomuksen kohta oli tästä lyhyt, eikä sillä tavoin kuin Elsa olisi sen halunnut. Lopetettuaan lukemisensa oli hän nolo aivan kuin olisi häntä moitittu. »Kiitos, kiitos, minun hyvä enkelini», sanoi isäntä, ja emäntä taputteli Elsaa poskelle ja hyväili enemmän kuin koskaan ennen.
»Ei, Heikki... Ei Kenonen tule ompelemaan», vastasi Tahvo jyrkästi, veti säikeen, että suhahti, ja kehasi: »Tahvo Kenonen lähtee tästä pitäjästä pois, että pölähtää...» Heikki istui kyynäspäät polvien nojassa ja ihmetteli: »Vai pois se Kenonen tästä pitäjästä!» »Joo! Pois lähtee Tahvo...» »Tahvo on suuttunut koko kylään!» pisti emäntä, ja Tahvo vahvisti: »Joo!
Hän on niin köyhä, ettei hänellä ole muuta kuin mitä hyvät ihmiset antavat, mutta hän ei kerjää koskaan eikä jää kenenkään luo asumaan. Sanotaan hänen tulleen semmoiseksi surusta. Kun ei enempää kysytty, rupesi emäntä asettamaan ruokaa pöydälle. No joko olette selvillä? kysyi Löfving pöydän ääressä istuvilta pojilta. Heti, vastasi Yrjö Maunu nousten.
Päivän Sana
Muut Etsivät