United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisensa oli tunnettu lapsuudesta alkaen, jo isät ja äidit ja niiden vanhemmat kuinka kauas hyvänsä. Siinä oli emännällä kuulemista mitä ne kukin sanoivat. Melkein kaikki yhteen suuhun ylistivät tätä uutta olinpaikkaa ja huoneita, kuinka oli mukavaa, sopivaa ja rauhallista.
Semmoiseen taloon on tulijoita ja semmoiselle ihmiselle: se ei olekkaan jonni joutava töppösen lesta. Olipa heitä Sivolankin emännällä kosijoita. Kun jäi leskeksi, niin paikalla alkoi kulkea kuin myllymiehiä toinen toistaan parempia. Vaan eipä hänkään osannut ottaa kelpo miestä. Paha on paljosta valita, sanotaan, ja tosi onkin.
Heidän täytyy yhtenään jakaa aikansa ja huomionsa niin monelle eri taholle ja valvoa että ne, jotka heitä ympäröivät saavat rauhassa työskennellä, ettei heille itselleen jää sitä keskitystilaisuutta, sitä itseensä syventymisaikaa ja työrauhaa, jota kaikki luova työ edellyttää. Ja mitä juuri Donnerien kotiin tulee, oli emännällä siellä tavallista enemmän hoivattavaa ja huolehdittavaa.
Siinä oli puhuttu kauppias Karlgrenin rikkaudesta; ja Antero, joka ei tiennyt olla varullansa, tahi ei luullut tarvitsevansa salata mitä hänellä nyt oli, arvasi tämän rikkauden summaan, joka sai sekä kapteenin että rouvan silmät säihkymään kun äkkiä kapteeni kysyi: "Mutta eikö emännällä ole voita leipää kunnioitetuille vieraille tarjota?"
Niemimäkelän isännällä ja emännällä ei ollut mihinkä mennä, sillä ei heillä ollut mitään turvaa ja he olivat työn jo niin unhottaneet, ett'ei heistä ollut työlläkään itsensä elättäjäksi. Sentähden heidän täytyi tyytyä vävynsä tarjoukseen ja ruveta elämään edelleenkin entisessä kodissaan, vävynsä ja tyttärensä armoilla.
Etenkin vanhalla emännällä... No, kukas tietää, vaikka se nyt niin puhuu lasten edusta kukas tietää. Hän katsahti Keskitaloon. Tuolla ne nyörit lepää! hän ajatteli. Sen hän oli huomannut alusta alkaen. Sellainen into ja touhu! Hän katseli Keskitalon sisään painunutta rintaa, laihoja kasvoja ja nukkuneen velttoja jäseniä. Kukas olisi uskonut tuommoisesta miehestä!
Siuron nuori väki, nimittäin Severin ja ne vieraat, jotka hän aamulla oli tuonut muassansa taloon, eivät alussa olleet siinä kansan juhlassa, josta edellisessä olemme kertoneet. Kirkosta tultua ja päivällistä aterioittua olivat he jääneet kotia, syystä, että emännällä oli sekä keskustelemista että tekemistä Marin kanssa huomista talkoota varten.
"Voita toin tänne," oli vastaus. "Hyvä, minä kirjoitan maksetuksi ... saatte viedä sen tuonne emännän puolelle, kyllä hän ottaa vastaan." "Mutta olisi minulla vähän muutakin asiata." "Mitä se sitten olisi?" kysyi kirkkoherra, tullen hyvälle tuulelle, kun näki olevan emännällä oiva joukon voita. "Se ... se asia on vaikea puhuakin ... mutta..." "Puhukaa vain."
Tämä oli rouva Forsbergin mielipide, ja Hilma ja Fabun vaimo sanoivat samaa. Fabun tytär lupasi olla soittamatta niinkauan kuin sairautta kestää. Tarttumisen suhteen ei emännällä ollut itsellä mitään pelkoa, mutta hän kysyi kuitenkin hyyryläisiltään, oliko näillä mitään vastaan. Ei kellään ollut muistuttamista, ja Fabu itse arveli, että "jos on kuollakseen, niin kuolee, tarttuipa tauti eli ei".
Päästä sisään, kyllä näet sitten.» »Trump trump tpruu», rumputti suutari. Sanna jo tunsi hänet. »Kuule, Esa», kuiskutti Sanna Esan korvaan, vetäen häntä likemmäksi. »Siellä on Kuivasen Ella, mutta mennään me tupaan.» »Ella?... Minä ajan sen tiehensä!» »Mennään tupaan», pyysi Sanna. »Kyllähän menee.» »Suutarin akalla ne päivät on, on niin kuin emännällä», lauloi suutari. »Avaa ovi», käski Esa.