United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANNA. Minä en usko enää rahtuakaan sitä puhetta, että Varjakka ja Eliise ovat kihloissa. Karihaaran Jooseppi oli oikeassa: Varjakka rakastaa Eevaa. ELVIIRA. Entäs Karihaaran Jooseppi? ANNA. Sitä en tiedä. Mutta sen voin sinulle varmasti sanoa, ettei Jooseppi sinusta välitä. Sanon sen sinulle sen vuoksi, ettet turhaan toivoisi ja pyörisi hänen edessään.
EEVA. Ei hän tiedä minun asuntoani, vaan hakee Pasanteria, joka on koettanut pestata miehiä Onneen. ELVIIRA. Hän siis tulee tänne. ANNA. Mutta Pasanteri ei näy olevan kotona. Ei ole vielä tullut kirkosta. EEVA. Sittenpä on mainio tilaisuus tehdä kapteenin kanssa tuttavuutta. ELVIIRA. Mutta jos hän ei tulekaan tänne, vaan menee ohi?
ANNA ja ELVIIRA tulevat portista, JUNKKA kulmatalosta. JUNKKA. Eivätkö nämä neitoset satu tietämään, mihin Eeva on mennyt? PASANTERI. Menkää tytöt hakemaan tuolta rannalta, hän on luultavasti siellä. JUNKKA. Minä teille, tytöt, toimitan sitten palkaksi miehen, toiselle kiiltomustan, toiselle kuparinpunaisen. KARIHAARA. Letto, me lähdemme apureiksi.
ELVIIRA. Tietääkö Eeva? ANNA. Jo eilen illalla hän sai kuulla. ELVIIRA. Mitäs Eeva, kun oli turhaan itkenyt? ANNA. Tietysti oli iloinen. ELVIIRA. Tiedätkö, ketä hän oikeastaan itki? ANNA. Setäänsä, kapteeni Junkkaa. ELVIIRA. Eihän kapteeni Junkka ole hänen oikea setänsäkään, kummisetä vain. ANNA. Niin on, mutta on Eevalle kuin isä ja niin hyvä, että harva isä.
ELVIIRA. Eilen kalaaseista tultuaan Eliise oli mammalleen sanonut, että hän tahtoo Varjakan miehekseen, ja mamma oli sanonut: Ota vain. ANNA. Eiväthän he vielä sillä ole kihloissa. ELVIIRA. Ja kun Varjakka oli tänä päivänä ollut käymässä komesrootin luona ja yrittänyt lähtemään, niin Eliise oli ryöstänyt Varjakalta hatun ja juossut puutarhaan. KARIHAARA. Joko he silloin olivat kihloissa?
ELVIIRA. Eikö Eeva ole sinulle sanonut, ketä hän rakastaa? ANNA. Ei. EEVA on pujottautumassa aidan raosta oikealta ja purskahtaa nauramaan. ELVIIRA. Mutta katso sinä, Anna, minkälainen kummittelija tuo Eeva on! ANNA. Mitä teitä sinä, hyvä ihminen, kuljet? EEVA. Niinpä tuntuu kuin kulkisin neulan silmästä. Olisi käynyt hullusti, jos minulla olisi ollut krinuliini!
Ja Elviira on sitten kun tavattiin tullut kahta vuotta nuoremmaksi. Eikä ole Elviirallakaan sormusta, mutta taitaa olla Jooseppi katselemassa. KARIHAARA. Täällä on kolmas tyttö, jo olen katsellut. VARJAKKA. En minä näe täällä kolmatta tyttöä. KARIHAARA. Herranen aika. Puolitoista silmänräpäystä sitten oli tässä oikea Eevan tytär, mutta hih hei, sen tuuli vei! PASANTERI. Minnekä se Eeva katosi?
EEVA. Se olisi suuri vahinko, sillä minulla olisi hänelle tärkeää asiaa. ELVIIRA. Mennään seisomaan portille. EEVA. Se ei passaa. Mutta lauletaan »Onnen herran laulu». ANNA. Oletko kerrassaan hullu? Joka kuuluu olevan kauhean vihainen tuosta laulusta. Ei siedä Onnen herran nimeäkään enempää kuin härkä punaista vaatetta. EEVA. Silloinpa hän varmasti tulee.
ONNEN HERRA. En minä pelkää. Me olemme nyt pari. ONNEN HERRA. Pariko? EEVA. Niin, luutapari. Luutapari. EEVA. Käsketään tuolta yksi tyttö kolmanneksi. ONNEN HERRA. Ei käsketä, minusta on hauskempi kahden Elviiran kanssa. EEVA. Tässä ei ole vielä kolmea luutaa. Mitä minulle on asiaa? EEVA. Istu tuonne toiselle puolen. ELVIIRA. Mitä varten? EEVA. Kuulkaa, kapteeni Ramberg.
Sama on sittemmin Elviira Villmanin ensimmäisen suuren näyttämömenestyksen salaisuus. Kuljetaan kohti tyylittelyä, koristeellisuutta, joskin horjuen ja kuin hämärässä haparoiden. Tunnelma, mielikuva, käsite ovat yleisiä lähtökohtia, ei ulkonainen havainto ja kokemusperäinen tieto siis sellaisinaan. Ei realistin erittely, vaan romantikon yhteenveto on vallitsevana.