United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ne näyttävät, että kenkäni ovat pohjitta", hän sanoi seisten toisella jalalla ja ojentaen toista rikkinäistä kenkää minua kohti. Muutoin olen nähnyt saman Elinan sedän näyttävän oikein miehen mieltä. Olipa hän kerran myrskypäivänä merellä; minä olin muassa. Hän piti perää, paksu takki yllä ja merimiehen lakki päässä.
Hän vain kysyvästi katsoi surusanoman tuojaan ja Elias jatkoi: »Kun minä uuvuin, puristi puolisonne minun kättäni, sanoen: jos sinä jäät eloon, niin koeta päästä pois täältä; kaikki taistelu on nyt turha. Meillä ei ole enää toivoa, vaan jos tapaat Elinan, niin auta häntä ja pyydä häntä antamaan minulle anteeksi.» »Mitäpä minulla on hänelle anteeksi annettavaa? Sekö, että hän pyysi minua elämään?»
Kuuliaiset taisivat jo olla tulossa. Eero oli ajatellessaan astunut katua pitkin yhä lähemmäksi Elinan asuntoa. Tämä päivä oli pimeä epätoivon päivä. Apu oli totisesti tarpeen. Koetan sittekin, päätti hän mielessään, harppasi portaita ylös ja soitti ovikelloa. Elina tuli avaamaan. Terveisiä äidiltä, sanoi hän alkuun päästäkseen. Joko sieltä taas tuli kirje?
Minä olin, niinkuin jo kerran sanoin, palvellut kymmenen vuotta, jolla ajalla olin ollut aivan säästäväinen, vaan en ollut kuitenkaan voinut ansaita enempää kuin kaksisataa riksiä. Minun tulevaisuuteni oli synkeä, mutta vielä synkeämpi se olisi ollut, jollei minulla olisi ollut sitä toivoa että kerran saada Rauhalan omaisuudekseni ja vähän Elinan vaimokseni.
Oli siellä työtä hänenlaiselleen. Palkat olivat siellä suuremmat ja elämä muutenkin hauskempaa. Siitä syystä hän tahtoi sinne nyt, kun entiset haavat olivat arpeutuneet ja kun hän uudelleen oli päässyt elämän alkuun. Tohtorinnalle tuli hätä. Hän koetti kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen Elinan luopumaan aikeestaan. »Jäähän edes siksi, kunnes Eerosta tulee ylioppilas», sanoi hän viimein.
Eero häpesi sitä, että aina tuntui niin ahdistavalta, kun vain ajattelemaan rupesi; sentähden meni hän mielellään ajatuksiaan pakoon. Ja Elinan luokse oli hyvä paeta. Sieltäkö se maisteri tulee, lennätti Elina hänelle iloisesti vastaan. Ei kannata härnäillä. Kyllä ne mahtavammatkin miehet suvaitsevat arvonimiä, joita eivät ansaitse tai jotka ainakin ovat vasta tulossa.
Nyt hän oli sanonut niinkuin ajatteli, ja Elinan täytyi käsittää hänet ja hänen asiansa sellaiseksi, kuin se oli, mutta Elina näki muutakin, josta hän ei itse mitään tiennyt. Hän sanoi: »
"Hän on häneltä kätkenyt oikean mielensä, ja hän on vielä päälle päätteeksi käyttäinnyt niin, että Elinan on ollut pakko uskoa, että hänen olonsa Holtin luona on sedälle rasitukseksi. Hän sen tähden on monta kertaa koettanut toimittaa häntä pois luotaan. Hän on tahtonut, että Elina muuttaisi vieraille taikka lähtisi ulkomaille". Minä tiesin sen. "Niin, ja minkä tähden? kysyin häneltä kerran.
"Siinä tapauksessa etsii Kalmun Elina teitä oikeuden kautta, poikanne on Elinan itselleen kosinut, ja Elina on suostunut hänelle menemään, sen pituinen se; tuossa on ovi, nyt saatte mennä." "Tätä juttua en käsitä," sanoi Antti, "sinä olet poikani kihlattu morsian, ja olet hänen vaimoksensa tuleva, niin totta kuin nimeni on Wellin Antti."
Palasi paha kotia, Lausui paimen patsahalta: "Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyvän hytyrän, Pispan hiipan hirtehinen?" Niinpä mies murehissansa, Lakin päästänsä tavotti, Hivukset himahtelivat, Veti sormuksen sormesta, Lihat ne liukahtelivat. Niin tämän pahantapaisen Pispan raukan raatelijan Tuli kosto korkialta, Makso mailman valtialta. Elinan surma.