Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hywäpä oli, kun tulitte toki! Kyllä me täällä toimeen tulemme, ja Jumalan awulla luulen kaikki asiat hywäksi kääntywän. Onhan Jumala siunannut työmme, että täälläkin elämme. Nythän on niin hauska, kun Mikkokin on kotona ja Ainankin saamme aina kotona pitää!
Kirjottakaa siis vain, että me olemme ylenmäärin köyhät, niin että meillä tuskin on edes kruunun äyriäkään, ja että me melkein yksinomaan elämme sillä, mitä Frisius, se kunnon mies meille antaa.
Kirkon ovella hän oli sanonut Marialle: »Kyllä me täällä maailmassa oikeastaan hyvin vähän elämme ja ajattelemme ja teemme niinkuin meidän oikeastaan pitäisi.» Maria oli katsonut häneen kuin hämmästyen. Mutta ei hän nähtävästi ollut siitä kenellekään kertonut. Jos ei olisi tahtonut pahoittaa isän ja äidin mieltä, olisi hän Laurin ja Anteron kanssa mennyt Honkaniemeen.
Jo näiden ihmisten kasvojenpiirteetkin näyttävät sanovan: "me elämme maassa, jossa on runsaasti viiniä, maitoa, voita ja hunajaa, hedelmällisiä niittyjä ja laaksoja". Maan-alan voima, joka ei tunne ollenkaan lepoa, näyttää valuneen heidänkin suoniinsa. Rauhattomat, vilkkaat ja kiiltävät silmät näyttävät saaneen itseensä auringonsäteitä.
Välitön yhteytemme Jumalan kanssa ja rakkauden laki vaativat meiltä riippumatta hänen mahdollisesta mielihyvästään tai mielipahastaan sitä rakkautta Jumalaan, että koetamme saattaa tahtomme, ajatuksemme, tunteemme sopusointuun ikuisen tahdon kanssa. Silloin elämme Jumalassa oikein. Meidän tulee pyrkiä tajuamaan Jumalan maailmanajatusta ja toimia sen mukaan. Tämä on hyvä; sen vastakohta on paha.
Ylioppilas katseli pilkallisesti Ainoa, joka ei vastannut mitään, vaan puri huultansa, ja hän jatkoi sitten: "Niin, tiedättekö, neiti, että me elämme nykyjään kummallisella aikakaudella.
"Mutta Herra ei tahdo sitä," lisäsi hän pannen käteni omaan rakkaasen, laihaan vanhaan käteensä ja hymyillen minulle tavallisella lempeällä hymyllänsä. "Herra ei tahdo maata semmoista kellenkään meistä. Hän tahtoo, että elämme maassa, joka kostuu taivaan sateesta ja kasteesta.
Minä pyrin valoon, korkeuteen, vapauteen!» »Niin mekin», virkkoi Yrjö. »Niin, aivan niin», todisti Elias. »Ja sen eteen me elämme ja kuolemme», lisäsi Yrjö. Ilon valoa välähti Miihkalin kalpeille kasvoille, kun hän vastasi: »No niin, se ajatus on jo kauan piileskellyt minun sielussani.» »Ymmärrämmekö sitte toinen toistamme?» kysyi Elias.
Hän puhutteli minua paikalla aivan hilpeästi ja luontevasti. "Kyllä nyt elämme hauskalla aikakaudella, eikö niin? Kuulkaapas, mihin te luulette noitten rajapyykkien joutuneen, joita äsken pystytitte? Ah!" Tämän viimeisen huudahduksen hän päästi niitä pitkävartisia saappaita ihaillen, jotka hänen vihoviimein, kovasti reudottuaan, onnistui saada jalkoihinsa.
Tätä elämää, jonka nyt vasta älysimme ja näimme, nyt vasta, kuin hän sen oli meille näyttänyt ... neronsa valossa. Kuinkapa ei runoilija mieltämme kahlehtisi, kun hänen taiteensa ensi kerran asettaa eläväksi silmiemme eteen sen kodin, jossa elämme ja hengitämme?
Päivän Sana
Muut Etsivät