Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
"Enkä tätä vanhaa tavallista leninkiä riisuessani tarvitse mitään apua. Hyvää yötä, hyvä täti! Herättäkää minut aikaisin huomenna, että ehdimme junaan." Hän suuteli tätiään sukkelasti ja juoksi hyvin nopeasti ylös portaita myöten pimeässä.
RISTO. Ole nyt jo rallattelematta ja auta kangasta kääröön sinäkin. Hyvästä lykystä Johanna vielä tulee kotiin, ennenkuin ehdimme tästä pois. Mitäs minä muuta kuin juon ja rallaan henttuni tavaralla ja ralla. Mitäs minä muuta kuin juon ja rallaan henttuni tavaralla RISTO. Sinä olet ihan hullu, taikka olet jo saanut muutamia ryyppyjä liikaa tänä aamuna.
Tarkastellaan sitä ensin, annetaan sen ilahuttaa silmää, ei luoda katsetta ylös eikä ympäri ... vielähän ehdimme ... nautitaan verkalleen ja hätäilemättä, yhdestä ensin ja toisesta sitten ... vuotakoon kauneuden runsaudensarvi hitaasti yli äyräittensä! Niin se vesi! Taivaskin saa olla ylpeä siihen kuvastuessaan.
SELMA. Niin, sinun pitää paikalla näyttää minulle tuo sinun leninkikankaasi. MILLER. Niin, sen kyllä arvaan. Parasta siis jättää teidät kahden kesken, vai mitä? VIIVI. Kyllähän me vielä ehdimme ALBERT. Onko siitä kauan kuin Viivi viimein kävi Helsingissä? VIIVI. Taitaa siitä kohta olla pari vuotta. ALBERT. Vai niin. No onko kaupunki sillä ajalla paljon muuttunut? Kyllä kai. VIIVI. En voi sanoa.
Nähdä haavoitettujen kuolintaistelua, kuulla niiden viimeisiä hengenvetoja voimatta sillä hyödyttää Fredrikiä ei, niin ihmisrakas en valitettavasti ollut ja etupäässä en niin voimakas. Sisareni ja minä nyhdimme liinannukkaa ja järjestimme sideliinoja niin paljo kuin ehdimme.
Hän tarttui Jeannea kädestä hellästi kuten ennen vanhaan, kun hän viihdytti hänet tarinoillaan uneen, ja sanoi: Kuule, rakas lapsi, nyt täytyy olla varovainen. Ei saa toimia liian kiireesti. Koeta sietää miestäsi siksi, kunnes ehdimme jotakin päättää...! Lupaatko sen minulle? Jeanne kuiskasi: Kyllä. Mutta tänne en enää jää, sitten kun olen tullut terveeksi.
Seutu, jota sitte ratsastimme, tuli, mitä edemmäs ehdimme, sitä paljaammaksi, jylhemmäksi ja vuorisemmaksi. Rinteet olivat hyvin jyrkät, niin että meidän täytyi aina välistä laskeutua ratsuiltamme maahan, ett'emme syöksyisi noihin syvyyksiin.
Tämä oli hoitanut järjestyksenpitäjän tointa kello 6:sta asti, sillä ajatus kansalliskaartin perustamisesta oli, kuten sittemmin kuulin, jo aikasemmin, herra Luodon alotteesta pantu toimeen. Minun tullessani herra Haapalainen paraillaan kirjotteli väkeä kansalliskaartin riveihin. Minä otin vastaan toimen häneltä. Halukkaita oli niin paljon kuin suinkin ehdimme paperille merkitä.
Mutta ennenkuin ehdimme huoneestakaan lähteä, tuli Helmikankaan isäntä emäntinensä, poikinensa ja tyttärinensä pihaan. He olivat kahdella hevosella kulussa, isäntä istui emäntinensä ensimäisissä kärryissä, poika Jaakko ja tytär Kreeta toisissa.
AINA. Mitä heidän pitäisi tietämän? ELLI. Vieläpä kysyt! Onko Taavi kotona? AINA. Arvattavasti. Mutta hän makaa vielä luhdissaan. On kai tanssinut itsensä väsyksiin Mähälässä. Tuleppas nyt kahvia juomaan, kiltti Elliseni! Sitte lähden viemään kupillisen äiti muorille. ELLI. Vie nyt vaan ensin äidilles ... kylläpä sitte jälestäpäin ehdimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät