Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin rientämään sinne päin, johon Eeron näin menneen, oli hän jo kadonnut, ei missään merkkiäkään enää koko miehestä, vaikka kuinka olisin tähystellyt. ANNA. Mutta olikohan se Eero! Voi ellet vaan erehtynyt. ELLI. Erehtynyt? Enkö minä Eeroa tuntisi, vaikka virstan päässä!
Minä juoksin edeltäpäin teille sanaa tuomaan. ROINILA. Hän on jo sitten varsin likellä. Kaupungista päin hän, tiedämmä, tulee? SANNA. Eikä, ei! Tuolta ne tuovat häntä järveltä päin. ROINILA. Ne tuovat? Järveltä? Eeroa? Mitä sinä horajat? SANNA. Eeroa? Herra siunaa, kuka tässä vainaasta puhuu? Ei Maunoa siellä tuodaan, Maunoa entistä renkiänne, murhaajaa, ymmärrättekö nyt? Pystyykö päähänne?
Olisi vielä juteltava, kuinka eksyin, kun yksin yrittelin kävelemään; kuinka täällä on kadut täynnä kyyhkysiä ja varpusia, jotka ovat yhtä kesyjä kuin meidän kanat, ja kuinka kotimatkalla jo olin kuin vanha tottunut reisumies ainakin, vaan ne pitää jättää, sillä potaatit jäähtyvät ja ruokatunti loppuu. Kyllä mun silloin elää kelpasi, kun Eeroa ei vielä ollut.
OLLI. Olkoon kuinka hyvänsä, mutta siitä vaan panen pääni pantiksi, ettei Elli kaupungissa Eeroa nähnyt. Mitä hän siellä tekisi, jos olisikin elossa vielä? Sepä se juuri on, jota en minäkään ymmärrä. ENSIMM
Eero pisti käden taskuunsa, otti sieltä veitsen ja antoi sen miehelle, ilmoittaen löytäneensä sen maantieltä. Mies hyvin ihastui ja kiitteli Eeroa. Mutta Eero ymmärsi täyttäneensä velvollisuutensa. Emmehän saa koskaan pitää omanamme sellaista, mikä ei meille kuulu. Lörpöttelijä. Kalle oli aika lörppösuu. Aina hän puhui ja toimitti ja oli ymmärtävinään kaikki asiat paremmin kuin muut ihmiset.
Ulos riensivät muutkin, punoittain kuin saunanlöylyssä, riensivät rakentamaan sovintoa riita veljesten välille. Mutta pian kääntyivät kaikkein silmät kohden Simeonia ja Eeroa, jotka palasivat viimein matkaltansa, surkeassa tilassa.
Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson.
Mutta en huolinut puhua mitään, kun häntä kaikki niin suosittelivat. ANNA. Mitä pahaa hän nyt sitten on tehnyt? Ettehän tiedä oikeastaan mitään, ja kuitenkin olette valmiit kohta tuomitsemaan. LEENA. Vai ei tiedetä! Perästä kuuluu, sanoi torven tekijä. Ei Eeroa vaan ole kuulunut? LEENA. Ei ole. ROINILA. Siunaa ja varjele sitä poikaa, missä oleskelee hän?
Perhana kun laiminlyöpi tilaisuuden, tärvää hauskan illan, ei niitä toki niin usein olekaan tarjona, ja tyttökin katseli niin pilkoillaan ja sääliväisesti ..., eihän nyt, juutas soi, hänkään suorastaan... Suututtipa nyt Eeroa jäljestäkäsin ja hävetti, että oli istunut niin juuri kuin kuivettunut puujumala, sävyisänä ja jäykkänä kuin mikähän apostoli.
Siellä isän luona avasi hän kirjeensä. Hän luki sanan, tuon yhden ainoan: anteeksi. Kun ei Eeroa kuulunut toisten joukkoon, kävi äiti levottomaksi ja meni hakemaan. Hän löysi hänet polvilleen painuneena kuolleen viereen, otsa vasten isän kylmettynyttä kättä. JOKAP
Päivän Sana
Muut Etsivät