Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Tristan antoi ankkuroida erään saaren rantaan, ja kyllästyneinä ainaiseen meren näköön lähtivät nuo sata Cornwallin ritaria ja merimiehet maihin jaloittelemaan. Ainoastaan Isolde jäi laivaan pienen palvelijaneidon kanssa. Tristan tuli kuningattaren luo ja koetti rauhoittaa hänen sydäntään. Kun aurinko heloitti kuumasti ja heidän oli jano, pyysivät he juomista.
Pidä puoltasi, sinä siloinen orja! OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! murhaa! EDMUND. No, mitä? Mitä koskee asia? KENTIN KREIVI. Teitä, maitoparta, jos suvaitsette; tulkaa vaan, kyllä minä teitä opetan; kas niin, nuori herra! GLOSTER. Aseita! Miekkoja! Mist' ompi riita? CORNWALLIN HERTTUA. Asettukaa, jos henki teille rakas! Ken lyö, on surman oma. Mistä riita? REGAN. Kuninkahan ja siskon airuet.
Ja voinpa hyvin mainita heidän nimensäkin: Andret, Guenelon, Gondoine ja Denoalin, niin, ja herttua Andret oli samoin kuin Tristankin kuninkaan sisarenpoika. Hyvin tietäen, että kuningas aikoi vanheta lapsettomana, jättääkseen maansa perinnöksi Tristanille, ei heidän kateudellaan ollut mitään rajoja, ja kaikenlaisilla valheilla koettivat he yllyttää Cornwallin ritareja Tristania vastaan.
Kuvansakin Lähetän kaikkialle valtakuntaan, Ett' tulis tunnetuks hän; ja mun maani Perilliseks ma sinut tehdä koitan, Sa vilpitön ja luonnollinen lapsi. CORNWALLIN HERTTUA. No, jalo ystävä! Kun tulin tänne Juur' ihan nyt niin kuului kummaa uutta. REGAN. Jos totta on se, syyllist' ei voi kyllin Kovasti rangaista. Kuin voitte, kreivi? GLOSTER. Murennut on, murennut vanhan sydän.
CORNWALLIN HERTTUA. Siis minunkin kenties, ja tuon ja tämän? KENTIN KREIVI. Mun virkani on, herra, olla suora: Parempia ma kasvoj' olen nähnyt Kuin yhdenkään nään hartioilla tässä. CORNWALLIN HERTTUA. Tuo niit' on, jotka, kun on suoruudesta Heit' ylistetty, raakaa julkeutta Tavoittelevat, teeskennellen muuksi Kuin ovat. Hän, hän ei voi imarrella!
Mutta tietkää, arvon herrat, että Jumala oli hänelle armollinen: tuuli tarttuu hänen vaatteisiinsa, kannattaa häntä ja laskee hänet vahingoittumattomana eräälle laakealle kalliolle vuoren juurella. Cornwallin kansa nimittää vieläkin tätä kiveä "Tristanin hyppyriksi." Ja kirkon luona nuo toiset odottivat häntä yhä. Mutta turhaan, sillä nyt on Jumala ottanut hänet suojelukseensa.
CORNWALLIN HERTTUA. Nyt huomaan, ett'ei pelkkä pahuus veljeänne ajanut hänen henkeänsä pyytämään, vaan pikemmin oman arvon tunto, jota ukon moitittava halpuus kiihoitti. EDMUND. Voi, kuinka on hirmuinen kohtaloni, kun täytyy minun katua, että oikeutta noudatan! Tässä se kirje on, josta hän puhui ja joka todistaa, että hän on Ranskan etujen salainen liittolainen. Voi sentään, voi!
Sa hanhi, Sarumin jos kedoll' oisit, Kaakottain Camelottiin saisit juosta. CORNWALLIN HERTTUA. Mit', oletko sa hullu, vanhus? GLOSTER. Mist' alkoi riita? sano. KENTIN KREIVI. Ei mitkään vastakohdat toisiansa Niin inhoa, kuin minä tuota konnaa. CORNWALLIN HERTTUA. Miks on hän konna? Mitä on hän tehnyt? KENTIN KREIVI. Näkönsä vastenmielinen on mulle.
Jos tapaan hänet kuningasta lohduttamassa, niin tekee se seikka epäluulon vielä täydellisemmäksi. Yhä tahdon pysyä uskollisuuden tiellä, vaikka kuinka haikea olisikin taistelu sen ja vereni välillä. CORNWALLIN HERTTUA. Sinuun panen luottamukseni, ja lempeämpi isä on sinulle minun lempeni oleva. Kuudes kohtaus. Talonpoikaistupa lähellä Glosterin linnaa.
Kun Tristan tultuaan takaisin metsänvartija Orrin majaan oli heittänyt yltään pyhiinvaeltaja-sauvansa ja kaapunsa, tunsi hän selvästi sydämessään, että nyt oli tullut hetki täyttää kuningas Markille vannottu vala ja poistua Cornwallin maasta. Mitä hän vielä viivytteli? Kuningattaren kunnia oli pelastettu, kuningas rakasti häntä ja piti häntä arvossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät