Filon, ainoa Mériméen biograafeista, joka tätä puolta hänen elämässään on kosketellut, arvelee myöskin, että hän epäilemättä olisi sopinut "dans une de ces grandes situations où l'éloquence est un défaut et où le talent d'écrire est, au contraire, plus qu'une grâce et un ornement". Syynä siihen, ettei Mérimée koskaan joutunut politiikan palvelukseen, mainitsee hän sen, ettei tämä ollut naimisissa ja että Napoleon liian hyvin tunsi kirjailijain sopimattomuuden tällaiseen ammattiin.
S'il vous plait, madame. Vous avez l'air bien triste, monsieur! Vous avez des chagrines? Non, madame, au contraire. Olen. Ette halua kahvia ja konjakkia? Olkaa hyvä. Olette niin alakuloinen. Painaako suru mieltänne? Istun pienessä ruokaravintolassa Boulevard de Clichyn varrella ja olen lopettanut päivällis-illalliseni. Huone on soikea, ja ulko-ovi aukeaa suoraan bulevardille.
Les orateurs abondent au contraire". Ei voinut ummistaa silmiään totuudelle: vallankumous pahempi kuin parikymmentä vuotta sitten oli tulossa. Mérimée puolestaan ei lopulla toivonut enää muuta kuin että "la représentation fût un peu retardée, pour n'y pas assister", kuten hän 6 p. tammikuuta "tuntemattomalle" kirjoittaa.