United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka Mériméen ja Delacroix'n esteetilliset käsitykset ainakin käytännöstä päättäen olivat kovin erilaiset ja vaikka hän usein moittiikin lahjakasta maalaajaa huolimattomasta piirustuksesta ja epävarmoista ääriviivoista, pysyivät he kuitenkin kau'an parhaina ystävinä. Mérimée tunnusti nimittäin aina kernaasti hänen "grandes qualités de verve et d'imagination", joitten hän luuli parhaiten soveltuvan monumenttaaliseen maalaukseen. Koko Delacroix'n myöhempi tuotanto osottaakin kuinka oikeassa Mérimée oli häntä näin arvostellessaan. Että Delacroix muuten pani suurta arvoa Mériméen mielipiteille taidetta koskevissa kysymyksissä, sitä todistavat m.m. eräät Ph. Burtyn hallussa olevat paperit, jotka sisältävät hänen muistoonpanojaan näitä ajoilta. Kaikin puolin hyväksyvällä tavalla mainitsee hän tässä nimittäin Mériméen määrittelyn taiteesta ylipäänsä ["l'art s'est l'exagération
Brantômesta itsestään antaa hän samallaisen arvostelun kuin Royer-Collard Caesarista: "il fut surtout un homme comme il faut, ou plutôt comme il le fallait pour son siècle, dont il nous offre un type fidèle, moins les grands vices et les grandes vertus". Kahden seuraavan vuoden kuluessa julkaistiin tätä suurella suosiolla vastaanotettua teosta toinen ja kolmas osa, mutta v. 1859 keskeytyi työ moninaisista syistä eikä sitä sen jälkeen jatkettu ennenkuin vasta v. 1875 ja silloin oli toimittajana jo toinen mies.
"En outre, j'ai fait des vers pour Sa Majesté Néerlandaise, joué des charades et made a fool of myself". "Nous avons joué une charade un peu leste, mais qui a été bien prise et qui a fait rire". "Nous vivons ici en grandes occupations. Votre serviteur est directeur de théâtre, auteur et acteur.