Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Kokonaisen kansan voi vallata hullu rakkauden unelma, suloinen turmioon johtava mielettömyys yhtä hyvin kuin yhtä hyvin kuin yksityisen ihmisen. Niin, Camilla. Sydämessä on voima, joka on väkevämpi kuin järki ja tahto ja joka vie meidät avoimin silmin perikatoon. Mutta sinä et sitä tunne. Ja suotakoon, ettet tulisi sitä koskaan tuntemaankaan. Hyvästi."
"Muistatko vielä, Camilla", jatkoi hän hitaammin, ikäänkuin muistoihinsa vaipuneena ja neitoon katsomattakaan, "muistatko vielä, kuinka täällä lapsina leikimme? Me sanoimme: auringonsäteiden merenpintaan muodostama tie vie autuaiden saarelle." "Autuaiden saarelle", toisti Camilla.
Ja jos Camilla nyt vastais: »Mätäs onnelan miss' on tuo?» mitä vastaisi Atis hälle? »Sydän lempivä vain sen suo.» Ja jos Camilla nyt päänsä hänen painaisi parmaalleen, ja virkkais: »Vie minut sinne!» mitä vastais hän armaalleen? Yli Turholman tyynten vetten tuli tuuli ja äänet vei. Mitä vastaisi silloin Atis, sitä kukaan kuullut ei. Mut päin Kulosaaren rantaa vene valkea käännähtää.
Erään villin ruusupensaan kahisevista oksista putoili lehtiä maahan. Hän meni nopeasti pensastoon. Sieltä tuli todellakin häntä vastaan nuori metsästäjä, jolla oli metsästyslaukku ja heittokeihäs. "Minut on keksitty", sanoi tulija matalalla, ujolla äänellä. Mutta Camilla peräytyi huudahtaen pelosta. "Atalarik" sammalsi hän "kuningas!"
Hän pani airon vasemmanpuoliseen hankaan ja seisoen aluksen peräteljolla ohjasi ja souti samalla kertaa aito germaanilaisella tavalla. Camilla istui keulapuolella diphroksella, kreikkalaisella, kokoonlaskettavalla saranatuolilla ja katseli Atalarikin jaloja kasvoja, joita punastuva ilta-aurinko valaisi.
Rusticianan levottomiin kysymyksiin vastaillen hän kertoi tarkasti kokouksen menon. Vaikka hän olikin vielä hämmennyksissään ja pahoillaan tapauksen johdosta, kävi hänen puolueellisestakin kertomuksestaan kuitenkin ilmi nuoren ruhtinaan osoittama voima ja rohkeus. Camilla kuunteli mielellään jokaista sanaa. Ylpeys, ylpeys rakastetusta rakkauden onnellisin tunne täytti valtavasti hänen sielunsa.
Daphnidion sai tuskin hänet rauhoitetuksi. "Vielä on olemassa jaloja sydämiä, vielä on Boëthiuksen perheellä ystäviä", sanoi hän kerran toisensa perästä. Camilla kohotti hartaassa rukouksessa kiitoksensa taivaalle. Kun äiti seuraavana päivänä saapui, oli hän melkein yhtä hämmästynyt.
Kuningas ja Camilla olivat usein kahdenkin, vain Daphnidionin seuraamana, samoilemassa metsissä tai soutelemassa merellä. Tosin Amalasunta pelkäsi, että tällaisilla retkillä hänen poikansa mieltymys roomalaisneitoon, mitä hän ei voinut olla huomaamatta, kasvaisi yhä ja tulisi voimakkaammaksi.
Kun minä kerran toisensa perästä olin koettanut taivuttaa häntä, hyppäsi hän vihoissaan pystyyn ja vannoi kruununsa kautta, että se, joka vielä kerran uskaltaisi rukoilla armoa pettureille, heitettäisiin syvimpään vankilakomeroon. Silloin vaikenimme me kaikki. "Paitsi yhtä. Vain Atalarik, lapsi, ei säikähtänyt siitä. Hän itki ja rukoili ja riippui äidinisänsä polvissa kiinni." Camilla vapisi.
Me kuihdumme ja kuolemme." Ja hän katseli kaihomielisesti pitkin sinisiä aaltoja. Mutta Camilla ei ollut sellaisessa mielentilassa, että olisi voinut käsittää kuninkaan ennustuksia omasta kansastaan. "Miksi sitten tulitte", kysyi hän ankarasti. "Miksi tunkeuduitte niiden vuorien yli, jotka Jumala on pystyttänyt ikuiseksi rajamerkiksi meidän ja teidän välillenne. Sano, miksi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät