Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja usein, kun sankariesi loisto yritti voittaa minut, nauroin minä vainajillesi ja huusin: nykyisyys ja elävä tulevaisuus kuuluu minun kansalleni!" "Niin, ja entä nyt?" "En sano enää mitään. Sinä olet voittanut, Camilla!" Mutta puhuessaan näin hän oli ylpeämmän näköinen kuin koskaan ennen. Ja tällainen etevämmyyden ilmaisu koski roomalaisnaiseen.
Nyt auringonsäteet ehtivät sille kukkulalle, jolla he seisoivat. Vanha temppeli ja pronssiset kuvapatsaat hohtivat aamuauringon valossa. Ja värisevästä kullasta muodostui idästä päin leveä silta meren peilikirkkaaseen pintaan. "Katso, kuinka kaunista", huusi Atalarik hetken lumoissa. "Katso tuota valon ja loiston luomaa siltaa." Camilla katseli merelle samanlaisten tunteiden valtaamana.
Kenties", jatkoi hän hitaammin ja juhlallisesti, "kenties on tämän valtakunnan turmio jo tähdissä määrätty mutta sittenkin, minun, tämän valtakunnan kuninkaan, täytyy elää tai sortua sen kanssa." "Totta puhut, Atalarik, ja kuninkaan tavoin." "Kiitos, Camilla. Kuinka sinä olet tänään oikeudenmukainen tai hyvä.
Hän nousi vihdoin iltajuomansa äärestä, jota nauttiessaan hän oli kauan istunut ja miettinyt, meni itse vankilaan, avasi ovet ja syleili tyttärenpoikaansa sekä armahti hänen pyynnöstään molemmat poikasi, Rusticiana." "Pian, pian hänen luokseen!" sanoi Camilla hiljaa itsekseen ja riensi ulos.
Siksi, että sinä olet herra ja Cappadox orja. "Mutta oikein se tuskin lienee, herra, kautta kaikkien pyhimysten ja jumalien! Sillä sinä olet asettanut minut parin kaalipellon hoitajaksi ja katso, ne ovat muuttuneet minun kädessäni keisarilliseksi puutarhaksi." Camilla oli aikoja sitten laskeutunut muulin selästä ja hiipinyt tiehensä kesken orjan kertomusta.
Hänen kulmakarvansa vetäytyivät kokoon ja hän laski salaa nyrkkiin puristetun kätensä sykkivälle sydämelleen. Eräänä kuumana heinäkuun yönä oli Camilla kauan ollut valveilla ristiriitaisten ajatustensa ahdistamana. Vasta aamupuolella hän vaipui levottomaan uneen. Pahat unet vaivasivat häntä. Hänestä tuntui, että hänen makuukammionsa katto korkokuvineen painui hänen päällensä.
"Vaiti, onneton", kuiskasi tämä silmäten ympärilleen. "Oi, minä, hänen äitinsä olen murhannut hänet. Sekoitin juoman, joka tappoi Atalarikin." Hyvä on, ajatteli Cethegus, hän ei siis aavistakaan, että tytär joi samasta pikarista eikä tiedä, että minä näin hänen juovan. "Se oli julma kohtalon isku", sanoi hän ääneen, "mutta ajattele, mitä olisi tapahtunut, jos Camilla eläisi?
"Sitten hän sulki silmänsä ja vaipui takaisin vuoteelleen. Tuo autuaallinen hymy jäi hänen huulilleen ja hän oli lähtenyt autuaitten saareen, iäksi!" "Kuka on tuottanut hänet tänne?" "Kuningatar. Kun hän sai tietää Camillan kuolleen, määräsi hän, että vainaja on vietävä sulhasensa rinnalle ja haudattava hänen viereensä." "Mutta mitä lääkäri sanoo? Kuinka Camilla saattoi niin äkkiä kuolla?"
Hän ihmetteli mielessään, miten Atalarik hienotunteisesti ja jalosti vältti millään tavalla viittaamasta heidän viimeiseen tapaamiseensa ja kohteli häntä siten, että hän tunsi itsensä aivan aseettomaksi. "Ja katso, kuinka tuolla nuo kuvapatsaat välkkyvät: tuo kummallinen pari, Aeneas ja Amalat! Kuule, Camilla, minulla on sinulle pyyntö." Neitosen sydän alkoi sykkiä nopeasti.
Samana päivänä Cethegus tuli käymään Rusticianan ja Camillan luona. Hän oli saapunut tärkeiden asioiden vuoksi Roomasta ja tuli juuri eräästä neuvostonkokouksesta, joka pidettiin sairaan kuninkaan huoneessa. Hänen tarmokkaat piirteensä ilmaisivat pidätettyä vihaa. "Toimeen, Camilla", sanoi hän kiivaasti. "Te viivyttelette liian kauan. Tämä suurisuinen poika tulee liian mahtavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät