United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en tiedä, kuinka olisin asiasta selvinnyt; mutta meitä keskeytti kaunis, nuori tyttö, joka likeisen tuttavan tavalla ja niinkuin hemmoteltu lapsi lähestyi Caesaria. 'Kuinka ikävä sinä olet, kun annat minun odottaa', hän lausui. 'Jo kaksi tuntia." "'Kaksi tuntia', huudahti Caesari. Hän unhotti kokonaan minun ja, sen koommin minusta huolimatta, meni hän pois.
Laupiaat Vaiheettaret ovat suoneet minun saada tämän etevyyden valkeuteen ja asettaa latinankielisen runouden sen oikealle perustalle." Cineas sanoi suuresti haluavansa tietää, mikä keksintö se oli. Samalla astui joku muu huoneesen. Hän tervehti Caesaria ja viitattiin istumaan lähelle häntä.
Antonius jääköön rauhaan; muut' ei voi hän Kuin käsi Caesarin, kun Caesarilta Pää poikki on. CASSIUS. Mut minä pelkään häntä: Hän helma-ystävä on Caesarille BRUTUS. Pois moiset mietteet, Cassius! Caesaria Jos lempii hän, sill' ei hän muita haittaa Kuin itseään hän surra voi ja kuolla. Mut sit' ei hevin tee hän, sillä mieless' On huvit, irstaus vaan ja kemut hällä.
Hurjaa tanssia yhä jatkuu Neron johdolla, ja jos Nero poistuu näyttämöltä, astuu hänen sijalleen toinen samanlainen, ehkäpä vielä pahempi häntä, sillä tällainen kansa ja tällaiset patriciot eivät tarvitse laisinkaan parempaa Caesaria. Hekuman riemu pääsee uuteen vauhtiin, ehkäpä entistä likaisempana ja rumempana. Mutta hekuman riemua ei saata kestää ikuisesti.
Ainoastaan Terpnos ja Diodoros, joiden piti säestää Caesaria, kääntelivät päätään, vilkuivat toisiinsa ja seurasivat Caesarin huulia, odottaen laulun ensi säveltä." Samassa alkoi eteisestä kuulua melua ja ääniä, ja hetkisen perästä syöksyi verhon takaa esiin Caesarin vapautettu, Phaon, sekä hänen perässään konsuli Lecanius. Neron kulmakarvat rypistyivät.
Mutta sinä päivänä tarkastettiin merkit tavallista ankarammin, ja lisäksi tapahtui, että sadanpäämies Scevinus, ankara herra, joka koko sielullaan ja, mielellään totteli Caesaria, tunsi Vinitiuksen.
ANTONIUS. Te jalot Rooman miehet KANSA. Hiljaa! kuullaan. ANTONIUS. Ystävät, Rooman kansalaiset, kuulkaa! En Caesaria kiitä, mutta hautaan. Pahatpa työmme usein eloon jäävät, Mut hyvät haudatahan luumme kanssa. Niin käyköön Caesarinkin. Jalo Brutus Hän sanoi vallanahnaaks Caesarin; Jos oli niin, se oli julma rikos, Ja julmast' on sen sovittanut Caesar.
Kilpaleikkien alkaminen odotti nyt ainoastaan Caesaria, joka ei tahtonut pitkillä odotuksilla koetella kansan kärsivällisyyttä, vaan päinvastoin täsmällisyydellä saavuttaa sen suosion, ja joka sentähden piankin saapui Augustan ja augustianien seurassa. Viimemainittujen joukossa oli myöskin Petronius, jonka kantotuolissa istui Vinitius.
"Tiedätkö," virkkoi Vinitius, "että on ihmisiä, jotka eivät pelkää Caesaria ja jotka elävät aivan levollisina, ikäänkuin ei Caesaria olisi koko maailmassa?" "Tiedän kyllä keitä tarkoitat: kristittyjä." "Niin. Heitä yksin... Mitä meidän elämämme on muuta kuin ainaista pelkoa?" "Jätä minut rauhaan kristityiltäsi!
He eivät pelkää Caesaria, sillä hän luultavasti ei ole kuullut heitä mainittavankaan, ainakaan ei hän tiedä heistä mitään eikä välitä heistä enempää kuin muutamasta kuihtuneesta lehdestä. Mutta minäpä vakuutan sinulle, että he ovat tyhmyrejä, ja sen sinä itsekin tunnet. Sinun luontosi inhoaa heidän oppiansa juuri siitä syystä, että tunnet heidän olevan tyhmyrejä. Sinä, mies, olet toista maata!