Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Olen kyllä sanoi Wappu ja olen kärsivä siitä samoin kuin sinäkin, On sanottu verta verestä kähisi hän, tarttuen Bincenz'in kaulukseen ja veti häntä mukaansa. Wappu päästä minua mitä tahdot? Herra Jumala, onko tämä minun palkintoni? Armoa, Wappu, sinä kuristat minut mihinkä vedät minua?
Hän heitti liinan päällensä ja riensi pihan yli, puutarhan kautta Bincenz'in talolle. Mitä Bincenz, mitä ihmiset hänestä ajattelivat? Ah, olihan se kaikki yhdentekevä mitä hän nyt siitä huoli! Hän saapui talolle.
Kun Wappu katsoi ylös, näki hän kaksi pistävää mustaa silmää, jotka tikarein tapaisina olivat Jooseppiin luodut, ne oli Bincenz'in, joka seisoi joukossa, ja lähellä häntä näki Wappu toisetkin surumieliset kasvot, Benedikt Klotz'in, joka miettivästi katseli häntä.
Rengit ja piiat nukkuivat vielä sikeästi, hän hiipi koko talon läpi, ei kukaan liikkunut Bincenz oli poissa! Wapun jäsenet jäätyivät. Hän astui Bincenz'in makuuhuoneesen, vuoteella oli maattu, hän oli varmaankin maannut siinä ja pian taas noussut, sunnuntaivaatteet riippuivat vaate-naulassa, mutta jokapäiväiset vaatteet puuttuivat. Hattua ei myöskään näkynyt.
Bincenz'in keltaisiin kasvoihin ilmautui valkoisia pilkkuja, hän oli melkein kotkan näköinen, kun hän sivultapäin Wappua katseli kuin turvatointa saalista: Se on ikävää, Wappu, vaan minun täytyy siis sanoa sulle jotakin, jonka mieluummin olisin jättänyt sanomatta. Nyt sinä pakoitat minua siihen! Minä olen antanut sinulle yhden vuoden aikaa, nyt se pitää tapahtuman!
Hän toi kaikenlaisia uutisia Joosepin ja Asran kanssakäymisestä, joka saattoi Wappua sisälliseen raivoon. Mutta Bincenz ei ollut mitään huomaavinansa ja oli viisas kyllä olla puhumatta rakkaudestansa jotta Wappu tuli siitä asiasta levolliseksi. Vaan Jooseppi oli Bincenz'in mustasukkaisuuden esineenä. Tämä Hagenbach oli hänen elämänsä kirous.
Ja tuo herruuden tunto oli hänelle pitkän orjuuden jälkeen kuin janoovaiselle hurmaava viini, joka nääntyvän suonia virvoittaa! Pihalla oli Bincenz'in pestaama palvelus-väki kokoontunut, ja Bincenz niiden parissa. Hän oli tullut laihaksi ja keltaiseksi iholtaan; keskellä mustia, paksuja hiuksiaan oli hänen päässänsä paljas paikka, ikäänkuin muukin ajeltu päälaki.
Ja jättiläis-voimalla otti Wappu hänestä kiinni syöstäksensä hänen kanssansa hämärään kuohuvaan syvyyteen. Apua! huusi Bincenz tahtomattansa ja Apua! kuului heikosti hengen-tapaisesti kuin kaiku syvyydestä! Wappu seisoi kuin kivettyneenä ja päästi Bincenz'in. Mitä se oli? Oliko se aave? Kuulitko jotakin? kysyi hän Bincenz'iltä. Se oli kaiku! änkytti tämä ja hampaat kalisivat toisiansa vastaan.
Tätä hetkeä minä käytin hyväkseni, juostakseni takaa hänen päällensä ja sysätäkseni hänet käsipuitten yli virtaan! Wapun rinnasta kuului ikäänkuin kuolevan korina, ja kuin kotka saaliisensa iskee, syöksi hän äkkiä Bincenz'in päälle ja tarttui molemmin käsin hänen kurkkuunsa: Sinä valehtelet se ei ole totta eikä voi olla totta sano ett'ei se ole totta taikka tapan sinut.
Bincenz'in kamarissa, joka oli hyvin matalalla, paloi kynttilä hän hiipi sinne, hän taisi nähdä huoneesen, kartiini oli niin huolimattomasti eteen vedetty hän tuskin voi hengittää huone oli tyhjä, kynttilä paloi piipussa. Hän kävi talon ympäri, ovi ei ollut lukossa. Hän avasi sen hiljaa ja astui sisälle, kaikki oli äänetöntä, kuollutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät