Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Tiedätte ... se tahtoo sanoa .... olette ehkä kuulleet Annan ylpeydestä kerrottavan?... Hän tuskin katseleekaan aatelittomia nuorukaisia! Jöns Barrus. Mutta te sen sijaan katselette häntä oikein mielellänne. He ... he... Bartholdus Simonis. Mistä syystä niin arvelette? Jöns Barrus. Ovatpa minulla silmät, vaikka ovatkin vanhat!
Pian tulisit huomaamaan, ett'et ikinä voi minulle täydellisesti antaa anteeksi. Kamala rikokseni seisoisi aina peloittavana, verettömänä haahmona meidän välillämme! Bartholdus Simonis. Sinä et tunne minua, Anna! Minä olen jo antanut anteeksi sinulle, täydellisesti antanut anteeksi! En koskaan ole tehnyt jotakin vaan puoleksi; se sotii luontoani vastaan!
Muuten on, toivoni mukaan, vähemmässäkin tarpeeksi. Kaarle Olavi. Hoh! Bartholdus! Se oli surmantapainen ratsastaminen! Kuuma olen kuin suitseva leipäuuni! Tuhat tulimaista, että oli tuokin vaan pelkkää vettä, selvää lähteen antamaa ja kantamaa! Per Dii immortales! Kehnoa särvintä tuo vesi! Oi, muistuupi mieleeni Burmeisterin kesti ja oivalliset olvihaarikat siellä!
Sentähden elän vielä, sentähden lähetin Ericin sinun tykös, sentähden kannan tätä kivääriä. Nyt olet kuullut erhetykseni historian, Bartholdus! Yksin sinulle olen sen kertonut... Bartholdus Simonis. Sinä et ole rakastanut häntä? Sanoitko niin? Anna. En ole, vaikka luulottelin itseäni niin tekeväni... Todella olen vaan yhtä ainoata miestä eläissäni rakastanut. Bartholdus Simonis.
Hän ottaa, tuo kunnon Burmeister, kaikki lukiolais-vänrikit kanssansa, pait Ericin, joka jää linnaa ja kaupunkia suojelemaan... Bartholdus Simonis. Lähteä Wiipurista! Nyt ennenkuin olen päässyt Annan salaisuuden perille. Se on mahdotointa! Kaarle Olavi. Mutta sinä et iloitse, vaikka julistin sinulle näin ylen suloisen sanoman! Voisipa luulla, ettäs pelkäät mennä vihollisia vastaan!
Sinä olet se morsian, jok'et petä! Jöns Barrus. Halloh! Kuka se siellä on? Bartholdus Simonis. "Kuningas Kaarle Kustaa ja Wiipurin kaupunki!" Eivätkö ne ole tunnussanat tänä yönä, itse Burmeisterin antamat? Jöns Barrus. Ovat kyllä, mutta kukapa se sitte on?.... niin ikään tarkemmin selitettynä? Bartholdus Simonis. Hyvää yötä! Ettekö te tunne minua herra Barrus?
Olisitpa nähnyt kuinka kaunis hän oli, kun hän Burmeister'ilta otti sotabanérin ja vannoi sitä puolustaaksensa hamaan kuolemaansa asti! Mutta hän oli eriskummallisesti surullisen näköinen! Varmaan ajatteli hän ikävyydellä sinua. Tiedätkös Anna, minä luulen että hän rakastaa sinua! Todella mahtanet tuntea itses onnelliseksi, kuin sinua lempii niin jalomielinen nuorukainen kuin Bartholdus?
Lupaukseni täytän... Hänelle sen annan.. Onneni riippuu siitä, että hän saa tämän avaimen... Nyt ilmaisee hän minulle salaisuutensa ja sanoo kuka hän on. Bartholdus Simonis. Kaupungin portin avaimen antaa hän eräälle miehelle, jota hän ei edes tunne! Haa! kauhea aavistus heräjää rinnassani!
Bartholdus Simonis.
Toisten sotilaisten rivissä tahdon seisoa! Bartholdus Simonis. Mieletöntä! Lähde Anna! Monet vaarat voivat uhata sinua! Anna. Mitkä vaarat tahansa mielelläni ne kaikki kestän sinun kerallas! Se on oleva minulle iloa ja hauskuutta! Kaarle Olavi. Nyt on täällä tuo tykki mihinkä on se laskettava?
Päivän Sana
Muut Etsivät