Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Saatte ilmoittaa hänelle, jos tahdotte", lausui Mr. Barkis, taas pitkäänsä katsellen minua, "että Barkis odotti vastausta. Te sanotte mikä hänen nimensä onkaan?" "Hänen nimensä?" "Ah!" sanoi Mr. Barkis, nyykäyttäen päätänsä. "Peggotty". "Ristimänimi vai sukunimi?" kysyi Mr. Barkis. "No, ei se ole hänen ristimänimensä. Hänen ristimänimensä on Clara". "Sekö se on?" sanoi Mr. Barkis.
Barkis ja Peggotty olivat melkoisen aikaa kirkossa, mutta tulivat viimein ulos ja silloin ajoimme edemmäksi maalle. Matkalla kääntyi Mr. Barkis minun puoleeni ja sanoi vilkuttaen silmiänsä sivumennen sanoen, tuskin olisin ennen luullut hänen osaavan vilkuttaa silmiänsä: "Mikä nimi se oli, jonka kirjoitin kärryihin?" "Clara Peggotty", vastasin minä.
Mikä salainen vaikutus minun läsnä-olollani oli hänen suhteensa tässä hänen tilassaan, en saata sanoa; mutta kun hän viimein alkoi vähän hourailla, on varma, että hän mutisi jotain minun kouluun viemisestäni. "Hän tointuu", lausui Peggotty. Mr. Peggotty koski minuun ja kuiskasi suurella kammolla ja kunnioituksella: "he menevät molemmat nopeasti pois". "Rakas Barkis!" sanoi Peggotty.
Jokaisen tämmöisen kysymyksen perästä työntyi hän lähemmäksi häntä ja nyhjäsi häntä taas, niin että me viimein olimme kaikki sullotut yhteen kärryjen vasempaan nurkkaan, ja minua likistettiin niin, että tuskin kestin sitä. Kun Peggotty huomautti hänelle minun kärsimisiäni, teki Mr. Barkis heti minulle vähän enemmän tilaa ja siirtyi vähitellen pois.
Barkis etusormellaan juhlallisesti viittasi minua tulemaan johonkin portinvajaan. "Kuulkaat nyt", murisi Mr. Barkis, "kaikki oli oikein". Minä katsoin ylös hänen kasvoihinsa ja vastasin, koettaen olla hyvin viisas: "ah!" "Se ei päättynyt siihen", lausui Mr. Barkis, nyykäyttäen päätänsä tuttavasti. "Kaikki oli oikein". Taas minä vastasin: "ah!" "Te tiedätte, ketä halutti", lausui ystäväni.
Minä en ollut koskaan eläessäni nauranut enkä itkenyt ei edes hänen kanssaan altiimmin kuin sinä aamuna. "Barkis tulee niin iloiseksi", lausui Peggotty, pyyhkien silmiänsä esiliinallaan, "että se tekee hänet paljon paremmaksi, kuin koko pullolliset linimenttiä. Saanko mennä sanomaan hänelle, että olette täällä? Tahdotteko tulla katsomaan häntä, rakkaani?" Tietysti minä tahdoin.
Muita uutisia ei ollut mitään Peggotyn kirjeissä. Mr. Barkis lähetti terveisiä, ja vähäinen makuuhuoneeni oli aivan valmis minua varten. Mr. Peggotty voi hyvin, ja Ham voi hyvin, ja Mrs. Gummidge oli huononpuolinen ja pikku Em'ly ei tahtonut lähettää terveisiä minulle, vaan sanoi, että Peggotty saisi lähettää, jos häntä halutti.
Pikku Em'lyn ja minun oli määrä seurata heitä. Uneni häiriintyi kokonaan yötä ennen, kun edeltäpäin ajattelin sitä iloa, että saisin kokonaisen päivän olla Em'lyn kanssa. Me olimme kaikki varhain liikkeellä aamulla; ja sillä aikaa, kuin vielä söimme aamullista, näkyi Mr. Barkis kaukaa ajavan kääsykärryjänsä rakkautensa esinettä kohden.
Peggotty oli puettu, niinkuin tavallisesti, sieviin ja yksinkertaisiin murhevaatteisinsa; mutta Mr. Barkis komeili uudessa, sinisessä takissa, johon räätäli oli ottanut niin runsaan mitan, että hiansuut olisivat tehneet hansikkaan virkaa kylmimmässäkin ilmassa, samalla kuin kaulus oli niin korkea, että se lykkäsi hänen hiuksensa ylöspäin kiireesen asti.
Barkis hieroi poskeansa hiansuullaan ja katseli sitten hiansuutansa, niinkuin hän olisi odottanut saavansa nähdä jotakin kasvojensa kukoistuksesta siinä; mutta ei osoittanut muulla tavalla huolivansa tästä sievistelystäni. "Minä olen ajanut asianne, Mr. Barkis", lausuin minä; "minä kirjoitin Peggotylle". "Ah!" sanoi Mr. Barkis. Mr. Barkis näytti jurolta ja vastasi kuivankiskoisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät