Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Barkis oli pitänyt hääpäivänänsä, mutta jota ei oltu koskaan ennen eikä jälestäpäin nähty; hopeinen, jalan-muotoinen piipun-painin; teko-sitruuni täynnänsä pieniä kuppeja ja vateja, jotka, minua vähän aavistaa, Mr.
"Arvattavasti ei", vastasi tätini, melkein paheksien myöntymistänsä; "mutta ikävä seikka se on. Kuitenkin hän nyt on Barkis. Siinä on jotakin lohdutusta. Barkis pitää tavattoman paljon sinusta, Trot". "Ei löydy mitään, jota hän ei tekisi osoittaaksensa sitä", sanoin minä. "Niin minäkin luulen", vastasi tätini.
"Minkä nimen nyt kirjoittaisin, jos tässä olisi teltakatto?" "Clara Peggotty taas?" lausuin minä. "Clara Peggotty Barkis!" hän vastasi ja remahti semmoiseen nauruun, että kääsyjä tärisytti. Sanalla sanoen, he olivat vihityt eivätkä olleet menneet kirkkoon mitään muuta tarkoitusta varten.
Minä vastasin, että niin oli laita. "Hyvä. Minä sanon teille jotain", lausui Mr. Barkis. "Ehkä te kirjoitatte hänelle?" "Minä kirjoitan varmaan hänelle", vastasin minä. "Ah!" sanoi hän, hitaasti kääntäen silmiänsä minua kohden. "Hyvä! Jos kirjoitatte hänelle, ehkä muistaisitte sanoa, että Barkis'ia haluttaa; muistatteko?" "Että Barkis'ia haluttaa", toistin minä viattomasti. "Sekö koko sanoma on?"
"Nii-i-in", hän sanoi ajatellen. "Nii-i-in. Barkis'ia haluttaa". "Mutta olettehan huomenna taas Blunderstone'ssa, Mr. Barkis", lausuin minä, vavisten vähän, kun ajattelin, että silloin olisin kaukana sieltä, "ja sopisi teidän paljon paremmin suorittaa sanomanne itse".
Se oli totta", sanoi Mr. Barkis, nyykäyttäen tuppilakkiansa, joka oli ainoa keino, jolla hän osasi panna pontta puheesensa, "kuin verot. Eikä mikään ole niin totta, kuin ne". Mr. Barkis käänsi silmänsä minuun, ikäänkuin saadaksensa minun suostumustani tähän hänen sänkymietteittensä johtopäätökseen; ja minä annoin sen. "Ei mikään ole niin totta, kuin ne", toisti Mr.
"Niin minäkin soisin", vastasin minä. "Mutta se ei ole", lausui Mr. Barkis, avaten molempia silmiänsä niin selälleen, kuin suinkin mahdollista oli. Minä ilmoitin olevani aivan varma siitä, jonka jälkeen Mr. Barkis lempeämmin käänsi silmänsä vaimoansa kohden ja sanoi: "Hän on hyödyllisin ja paras kaikista naisista, C. P. Barkis.
Barkis, nuokkuvalla tavallansa yhä nojautuen eteenpäin vaunujen jalkalailtaan, käsivarret kummallakin polvella. "Peggottya kai tarkoitatte, Sir?" "Ah!" sanoi Mr. Barkis. "Häntä". "Kyllä. Hän leipoo kaikki leivoksemme ja keittää kaikki ruokamme". "Tekeekö hän niin?" lausui Mr. Barkis. Hän pani suunsa, niinkuin hän olisi aikonut viheltää, mutta hän ei viheltänyt.
Pois lähdimme kuitenkin joutopäivän matkallemme; ja ensi työksemme pysähdyimme kirkon luo, jossa Mr. Barkis sitoi hevosen kiinni aidakkeesen ja meni sisään Peggotyn kanssa, jättäen pikku Em'lyn ja minut yksikseen kääsyihin.
Aamun tullen palasi Peggotty, joka huusi minua, niinkuin tavallisesti, akkunani alta, aivan niinkuin Mr. Barkis, ajomies, olisi alusta loppuun saakka myöskin ollut unelma. Eineen jälkeen vei hän minut omaan kotiinsa, ja soma pikkuinen koti se olikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät