Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Konduktööri kiirehti tavaravaunulle, matkustaja perässä. Konduktööri astui vaunuun, matkustaja katsahti sinne sisälle. Nuot kaksi suurta mustaa kirstua nurkassa, mihin lyhtynne valo sattui. Ne ovat minun. Mikä nimi niissä on, herra? Barbox Veljekset. Väistykää tieltä, herra, olkaa niin hyvä. Yks. Kaks. Kaikki! Lamppu heilahti. Viittavalkeat edempänä jo muuttuvat. Vihellys veturista. Juna poissa.
Naurettavaa todellakin, että niin vakava, umpimielinen mies, joka tuskin kolme päivää oli ollut vapaana alituisesta puuhaelämästään, nyt seisoi keskellä katua, hieroi leukaansa ja muisteli lystillisiä lauluja! Vuoteen ääressä? mutisi Barbox Veljekset äkäisesti. Laulaa niitä vuoteen ääressä? Miksikä vuoteen ääressä, jollei hän laskeudu humalapäissä vuoteelle? Enpä kummeksisi, jos hän niin tekisi!
Oli todella hauskaa katsella, kuinka Barbox Veljekset yksitotisena tarkkaan kuunnellen ja kallistaen korvaansa tytön puoleen, astui kadulla, ja antoi ihmisten mielemmin tyrkätä itseään kuin salli ainoankaan yksityiskohdan mennä huomaamatta, niin ettei hän myöhemmin kuulusteltaessa olisi osannut kaikkia.
Tämän maineen hän oli aivan syyttömästi saanut. Aivan kuin alkuperäinen Barbox olisi käynyt pitkäkseen konttorin lattialle, tuottanut nukkuvan nuoren Jacksonin sinne ja näin vaihtanut hänen kanssaan sekä sielun että ruumiin. Hän lyyhistyi kokoon Barboxin muodon sisään eikä enää kohottanut päätänsä eikä sydäntänsä. Mutta viimein hän kuitenkin sai olossaan yhden suuren helpoituksen aikaan.
Rauha kun kaikista on kallein, niin Barbox Veljekset siis käski passarin työntää pöytä syrjään, tuoda kortteja, kaksi pientä rahia sekä varjostimen, ja asettaa viimeksimainittu uunin viereen hänen ja Pollyn ympärille, siten että pieni kamari muodostui ison huoneen sisään.
Mutta millä keinoin te, herra, saattekaan tietää mikä niistä lupaa enimmin hauskuutta? kysyi tyttö, katsellen jälleen näköalaa iloisiksi kirkastuneilla silmillään. Niin! sanoi Barbox Veljekset ja hymyili taaskin yksitotisesti, vaikka hänen olikin jo paljo helpompi puhua. Aivan niin. Tälläpä keinoin.
Kyllä, vastasi toinen, minä niin, kyllä minä luulen, että saamme. Syötkö mielelläsi päivällistä? jatkoi lapsi tiedusteluaan. Niin, kyllä yleensä, sanoi Barbox Veljekset, kyllä luullakseni sen teen. Minä syön päivällistä hyvin halukkaasti, sanoi Polly. Onko sinulla yhtään veljiä tai sisaria? Ei ole. Onko sinulla? He ovat kuolleet. Ohoh! sanoi Barbox Veljekset.
Mutta olenpa aivan varma siitä, vaikka olemmekin vasta tulleet tutuiksi, että teidän ja teidän isänne silmät ovat keksineet paljoa parempia asioita, Phoebe, kuin mitä minä ikänä olisin omilla silmilläni keksinyt. Tyttö ojensi vieraalle oikean kätensä; hän oli aivan ihastuksissaan tästä tarjouksesta, ja kiitti hartaasti. Se on hyvä! sanoi Barbox Veljekset.
Vaan kun hän, tätä viimeksi mainittua palkintoa antaakseen, nousi seisoalle tyynyjen päälle, niin hän lankesi päin päätimysten vatien sekaan, jonka johdosta Barbox rientäessään avuksi huudahti: Herra Jumalani! Voi! Luulinpa, että putosit takkavalkeaan, Polly! Aika pelkuri oletkin! sanoi Polly, kun hän taas oli asetettu paikoilleen.
Hän kerkesi parhaiksi nähdä miehen pumpulisamettisissa vaatteissa astuvan kadun toista puolta. Tämä kantoi päivällisevästänsä pienessä mytyssä, joka olisi saattanut olla paljokin isompi, eikä kukaan sittenkään olisi luullut omistajaa ahmatiksi. Mies astui pitkin askelin asemahuoneelle päin. Se on Lamppu! sanoi Barbox Veljekset ja totta on
Päivän Sana
Muut Etsivät