United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te neuvoitte minulle tuolin, joka oli oleva minun vaivaloisena soutu-istuimenani Barbox Veljesten kaleerilaivassa. Te sanoitte minulle, monen vuoden kuluttua, että minä saisin allekirjoittaa Barbox Veljesten nimessä; sitten te taas ilmoititte minulle, että olin otettu sen toiminimen jäseneksi, viimeinpä että toiminimi Barbox Veljekset oli kokonaan minun omani.
Kyllä, minä olen todellakin hyvin hermostunut, vastasi Barbox Veljekset. Voi! Polly!
Tytön sormet ryhtyivät jälleen hiljaa ja hitaasti työhön. Katsoessaan häneen näki vieras, että Phoeben silmät miettiväisesti seurasivat sormien liikuntoa. Minä matkustan syntymäpäivääni pakoon, jatkoi Barbox Veljekset jälleen, sentähden että se aina on ollut minulle synkkä päivä.
Hänen ihonsa oli erittäin kiiltävä ja läpikuultava, luultavasti sen johdosta että sitä niin usein öljyllä pyyhittiin; ja puoleensa vetävä, lyhyeksi keritty, harmaan sekainen tukka haristeli pörhössä ikäänkuin sitä taas vuorossaan olisi vetänyt joku näkymätön maneetti. Pään kiire siis muistutti hiukan lampunsydäntä. Mutta mitäpä se minua liikuttaa, sanoi Barbox Veljekset.
Tästä moitteesta huolimatta Barbox Veljekset taas rupesi tarkasti katselemaan lasta, kun tämä kumartui korttitalonsa yli ja hänen tuuheat kiharansa varjostivat kasvoja. Mahdotonta, ajatteli matkustaja, että olisin ennen nähnyt tämän sievän lapsen. Olisinko ehkä nähnyt sen unissa? Jossakussa surullisessa unennäössäni? Mutta hän ei saanut asiasta selvää.
Missä sinä asut? kysyi lapsi, katsoen levottomasti häntä silmiin. Tuolla päin, vastasi Barbox, osoittaen siihen suuntaan missä hänen ravintolansa piti olla. Eikö olisi parasta mennä sinne? arveli lapsi. Tosiaankin, vastasi hän, enpä tiedä lieneekö parempaa neuvoa. Niin he läksivät käymään, käsi kädessä.
Minä matkustan syntymäpäivääni pakoon. Tytön sormet lakkasivat liikkumasta ja hän katsahti vieraasen epäilevällä kummastuksella. Aivan niin, sanoi Barbox Veljekset, joka istui tuolillaan hiukan levottomasti, minä matkustan syntymäpäivääni pakoon. Minä olen mielestäni kirja, jota ei enää voi ymmärtää, koska ensimäiset luvut siitä ovat revityt pois ja pois viskatut.
Te jalo mies! Te hyvä mies! Joka täten minut nostatte maasta, ettekä yhtään moiti pahasta, jonka teille tein sillä Barbox esti häntä lankeemasta polvilleen ja lohdutti niinkuin lempeä isä eksynyttä tytärtään, kiitos teille, Jumala siunatkoon teitä, kiitos teille! Ennenkuin Barbox jälleen rupesi puhumaan, niin hän ensinnä veti syrjään ikkunaverhot ja katseli hetken aikaa ulos.
Sentähden hän kerran, kun hän sai sellaisen kohtauksen, pudotti lapsen käsistään, ja tämä tapaturma tapahtui. Se oli oikein pahasti tehty, sanoi Barbox Veljekset, otsa aivan rypyssä, että hän meni naimisiin virkkaamatta mitään salaisesta taudistaan. No, herra, puolusti Lamppu vainajaa; kyllä mekin, Phoebe ja minä, olemme asiasta puhelleet. Ja, Jumala paratkoon!
Pitääpä minun, koska olen asian näin pitkälle puhunut, pyytää teiltä vieläkin jotakin. Tahdotteko panna silmänne umpeen vähäksi aikaa? Tyttö teki niin, leikillisesti nauraen tälle kummalliselle pyynnölle. Pitäkää silmät ummessa, sanoi Barbox Veljekset, astuen hiljaa ovelle ja jälleen palaten. Luvatkaa, kunnianne kautta, ettette avaa silmiänne ennen kuin minä käsken. Lupaan, kunniani kautta! Hyvä.