Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Nyt olen minä maata matalampi. Nyt olen minä syöksynyt niin syvälle, etten minä enää koskaan voi katsoa silmiin Herran aurinkoa. MAUNU TAVAST: Sinä nouset kyllä. Sinä katsot kyllä taas suoraan päivänterään.
Tuossapa oli pihlajain alla samat lavitsat vielä, joilla hän lapsena oli kevätiltoina istunut aurinkoa katsellen siksi, että näki mihinkä se levolle meni; ja kun se oli laskenut eikä enää muuta näkynyt kuin punertava taivas aukean aaltoilevan meren takana, silloin Mikki huusi iloisesti: »Aurinko nukkuu meressä, minä näin kun se levolle meni.»
»Ei», sanoi Aune vakavasti, »se riippuu siitä millaista ilomme on. Löytyy tosin itsekästä, ajattelematonta ja muita unohtavaa iloa, mutta löytyy toisenkinlaista. Oli kerran pieni tyttö, joka tahtoi kerätä päivänsäteitä pussiin lähettääkseen niille, jotka eivät saaneet nähdä aurinkoa koko talvena.
Sade, tuimat tuulet, aamu-usvat, liian äkillisen hämärän väijymykset tempaavat pois satoja työmehiläisiä, jotka eivät enää palaa; ja koko tuo pieni kansa, joka kaipaa aurinkoa yhtä kiihkeästi kuin Attikan puusirkat, tuntee talven kylmän uhkan laskeutuvan asuinsijoilleen. Ihminen on jo ottanut osansa sadosta.
»Aurinko ei noustessansa Puhjetess' ei ruusunen Kaunihimpi, kuin on lempi Sytytetty ihmisen. Katselinhan aurinkoa Nousevaista Jehovan Sytytti se povessani Tulen sammumattoman. Kastelinhan ruusuani Aamuin, illoin itkien, Kunnes puhkes rintanani Täysi lemmen kukkanen. Nouse lempi, liehu liekki Polttavainen, puhtahin! Kuluttele kuonat kaikki Sydämmestä Esterin!»
ARVIRAGUS. Ma sinne käyn, niin totta Kuin päivä paistaa! Miks en koskaan miehen Saa nähdä kuolevan? En muuta verta Kuin aran jänön, vuohen taikka kauriin? En koittaa muuta ratsua, kuin mikä Mun-laista miestä kantaa, jonka jalass' Ei kannust' eikä rautaa? Hävettää Jo katsellakin pyhää aurinkoa, Sen siunaavia säteit' ihannella Ja olla yhtä tuntematon raukka. GUIDERIUS. Ma menen, kautta taivaan!
Tällä poikkeuksella tarkoitamme Ebba Sparrea, Kristiina kuningattaren hovin aurinkoa, joka silloin oli ihanimmillaan, ja joka uudenvuoden päivänä sinä vuonna oli mennyt kihloihin ennenmainitun Jaakko Kasimir de la Gardien kanssa. Everstiluutnantti mietti itsekseen pitikö hänen koettaa päästä puheluun Elviran kanssa vai eikö.
Joku yksinäinen, harmaapartainen puistonvartia sattui heidän tielleen. Tuli kuin itse Versailles'in tonttu. Johannes pisti hänen käteensä kultarahan hänestä päästäkseen ja vartia hymyili heidän jälkeensä suopealla, onnittelevalla ilmeellä kuin olisi tahtonut sanoa: Sellaista se on. Sellaista se on ollut joka kesä. Ja tulee olemaan niin kauan kuin on aurinkoa ja nuoria ihmisiä maailmassa.
Tulipalon hirveä laajuus sai kuitenkin joukonkin sydämet vapisemaan ja pidätti sen intohimojen puhkeamista. Mutta tulipalon hävityksen lisäksi oli odotettavissa nälänhätä ja taudit. Ja sitä paitsi olivat hirveät heinäkuun kuumat juuri alkaneet. Ilmaa, joka oli täynnä tulta ja aurinkoa, oli miltei mahdoton hengittää.
Ihmettelevänä huusi silloin tämä: "Ennen voidaan aurinkoa saattaa radaltansa kuin Fabriciota rehellisyyden tieltä!" Aleksander Suuri. Aleksander Suuri syntyi samana yönä, jona jumalaton Herostratos poltti ihanan Epheson temppelin. Jo lapsuudessansa ja vielä enemmän nuorukaisena harrasti Aleksander kuninkaallista arvoa ja osoitti uutteruutta joka vastuksen voittamisessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät