United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Yli Tihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy` Suomalaiset paljon asuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen Wessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein erilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien, Tscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua.

Paikkojen nimiä on eräs Kanselisti Wiipurissa kartoista kirjoittanut kokoon ja toivon niitä jo kohtakin saavani. Hän nimittää 3000 paikoilla tulevan kokoon. Näinä päivinä pitäisi Pietarista vieläkin tuleman karttoja ja kirjoja, joista aina nimiä lisäksi saadaan, niin että niistä jo melkein vakavasti taitaa päättää yhtä toista muinoiskansallisissa asioissa. Niistäkin olen jo vähän Sinulta kysellyt, mutta näkyy että kuin niistäkin asioista kirjoittamaan ruveta pitää, niin täytyy minun vielä useammallakin kysymyksellä vaivata Sinua. Nyt tarvitsisin vaan haudoista tarkemman tiedon, saadakseni niihen koskevan osan kertomuksesta kunnollisesti kokoon. Müller mainitsee muistaakseni, että Tschuudilaisten hautoja olisi Waldai mä'ille asti. Siellä Suomalaiset eivät suinkaan vanhaan aikaan olleet ja lieneekö ensinkään rahvaassakaan siellä sitä perintökertomusta, että Tschudilaiset niitä olisivat tehneet. Pikemmin lieneet Wenäläisten itsien vanhanaikuisia hautoja. Löytyi kyllä liki Wyischnii Wolotschkaa Karjalaisten alueella parin kylän maa-ala nimeltä Tschudina, mutta haudoista en saanut siellä mitään kysyneeksi. Tichvinan paikoilla, niissäkin, missä Tschuudilaiset tahi Wepsäläiset asuivat, kutsuttiin sellaisia hautamättäitä

Kauan Helenan ei tarvinnut huoata huokauksiaan ja pyytää Cineasta, että hän veisi hänen pois sieltä. Hänen kotinsa odotti häntä ja hän saavutti, mitä hän halasi, sillä hän vietiin kotiin; mutta jumalallisempaan kotiin ja kirkkaampaan ilma-alaan ja hohtavampaan seuraan kuin kaikki ne, jotka asuivat hänen muistissaan kotiin, joka oli tähtien tuolla puolen, ijankaikkiseen kotiin taivaassa.

Olihan siellä kyllä vaivaisten huonet; mutta se oli kovin vähä tälle kerjäläis-joukolle, niin ettei sinne mahtunutkaan monta. Eikä ollut sinne panemistakaan ihmisiä. Kyllä Herra Kappalainen usein kävi siellä katsomassa, toivoin taitavansa heitä parannukseen saattaa; mutta turha oli hänen toivonsa. Siellä asuivat yhdessä vanhat ja nuoret, miehet ja vaimot, joilla ei ollut omaa huonetta.

Ensi kerran näin päivänvalon niin vakuuttaa kastetodistukseni jouluaattona 1689. Vanhempani asuivat silloin Narvassa, missä isäni palveli konstaapelina sikäläisessä varusväessä.

Kadotuksen kansan tila oli surkuteltava. Kansakoululaitos, ainakin mitä heihin tulee, oli lakannut olemasta. He asuivat eläinten lailla äärettömän siivottomissa työväenkaupunginosissa, mädäten kurjuudessa ja alennustilassaan. Kaikki heidän entiset oikeutensa oli viety heiltä. He olivat työorjia. Heillä ei ollut valitsemisen oikeutta työhön nähden.

Hän tulee Gentistä" ne silloin pitivät itsensä onnellisna, jotka asuivat sen kadun varrella, jota hän oli ratsastava. Ja kun te kuulitte hänen hevostensa kavion-kopinan, niin silloin heitti jokainen työnsä pois, ja yli teidän haikeitten naamainne, kun te ikkunoista pilkistelitte pihalle, liiti niin kuin auringonsäde hänen silmistään, katse kimaltava iloa ja toivoa.

Täytyi olla reippaita poikia, elegantteja upseereja tai rikas-isäisiä ylioppilaita, vielä mieluummin komeita tukkukauppiaita tai tuollaisia maailmanmies-taiteilijoita, jos mieli hotellin kostua ja menestyä! Ne ne kultamunia munivat. Asuivat rikkaasti, tilasivat huoneesensa hyviä viinejä ja pitivät joskus pieniä kemujakin, vaikka sen pahempi liian harvoin omassa hotellissaan.

Tämä oli, niin kuin Herra Kappalainen usein sanoi, oikia sieluin murhapaikka. Sillä lapset siellä näkivät ja kuulivat vanhoilta paljon häpiällistä; että miehet ja vaimot asuivat yhdessä; jotka muutoinkin olivat varsin pahantapaiset, se saatti paljon ilkeyttä ja riettautta.

TOINEN. Liisa-matami ja Rikalan Miina jonka talossa ne tytöt asuivat ilmoittivat asiasta poliisille ja niin säälimättä ne vietiin. Kolmekymmentä penniä. Ja nämä kaksikymmentä! ENSIMM