Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kaikki sen vaunun matkustajat työntyivät yht'aikaa tavaroineen asemasillalle ja tahtoivat tietää, mihin heidän oikeastaan oli muutettava. Milanon vaunuun! vastattiin. Mutta emmehän me matkusta Milanoon, väitti Johannes. Me matkustamme Napoliin. Te saatte muuttaa Veronassa! Sangen lohdullista! Mutta siinä ei ollut mitään tehtävissä. Tulliasema tuli ja sivuutettiin.
Liekö tuo nähnyt ... uutimet näkyy olevan ikkunoiden edessä ... eikö maanne. Hyi, kun jo säikähdin! Mitäs menit ... jos olisi sattunut näkemään, niin olisi vielä saatu sakkoja maksaa, torui vielä Matti. Ville kohosi takaisin asemasillalle, ja Matti ja Liisa riensivät perästä. Yhä komeammalta se tuo asemahuone näytti, kuta likempää sitä katseli, ja yhä kummempia sitä kuuli, kuta enemmän kyseli...
Juuri samaan aikaan ilmestyi, mistä lie tullutkin, asemasillalle työmiesroikka, virsut jaloissa ja säkit selässä. He lähestyivät varmoin pehmein askelin ensimäistä vaunua aikoen mennä sinne, mutta, konduktööri ajoi heidät heti pois.
Telegrafisti sensijaan meni heti luodikkoansa lataamaan. Nalle kävi sillä aikaa uuden savupiipun kimppuun. Nyt se on tapettava! sanoi asemapäällikkö uhkaavasti. Juna oli mennyt ja joukko matkustajia jäänyt siitä asemasillalle outoa näkyä ällistelemään. Samassa tuli myös telegrafisti pyssyineen. Johan minä kesällä sanoin, virkahti hän, että se on ammuttava.
Hän kääntyi ja loi katseensa pitkin junaa, kun me laskeuduimme asemasillalle. »Sitä minä juuri arvelinkin», hän mutisi. »Ne jättivät pois matkasta tuon yksityisvaunun oitis, kun sanomalehdet saapuivat.» Hartman oli toivottomuuteen asti masentunut.
Ihmiset nousivat ja alkoivat lähteä asemalta jotakin suun avausta etsimään, mutta kaikkein kiireimmästi katosi vaunusta sporttipaitainen muukalainen. Muiden matkustajain päästessä asemasillalle, seisoi näet jo mies santarmin sivulla ja kuului supattelevan sille jotakin "kansankiihottajasta, joka yllyttää perustamaan laittomia vientiyhdistyksiä ja estää ihmisten veljestymistä markkinoilla."
Epouvautable! sanoi hän kuumuudesta, tätä en voi kestää. Ce climat me tue. Tämä ilmanala tappaa minut. Ja puhuttuaan jotain venäläisen ilmanalan kauhuista ja pyydettyään Nehljudofia käymään heidän luonansa hän antoi merkin kantajille, Tulkaa siis välttämättä, lisäsi hän jo liikkeellä ollessaan, kääntäen pitkulaiset kasvonsa Nehljudofiin päin. Nehljudof tuli asemasillalle.
Gabriel hyppäsi vallattomasti asemasillalle, ja veturinkuljettajan nauraessa hyökkäsi tekemään tuttavuutta neiti Vestlundin kanssa, tehden kurillaan kaikellaisia herrasharppauksia tämän edessä. Ei hän silloin vielä itsekään tiennyt, että hän sitten kiintyy tähän ihmiseen. Hän vaan kujeili masinistin huviksi.
Vuonna 1905, eräänä kauniina heinäkuun aamuna, astui nuori venäläinen tykistöluutnantti Pietarista tulleesta rautatievaunusta Helsingin asemasillalle ja etsi silmillään kantajaa, jolle uskoisi matkalaukkunsa. Hän näytti olevan aivan yksin. Virallisella kohteliaisuudella hän tervehti paria korkeampaa upseeria, jotka sivumennen tekivät kunniaa.
Ja Heikkikin ojentautui koko olennoltaan. Niin oli kuin ensimmäisestä kädenpuristuksesta hän olisi saanut yleisen luottamuksensa takaisin, maailman luottamuksen häneen ja oman luottamuksensa maailmaan. Hän halveksi Eemiliä ja tämän porvarionnea. He menivät asemasillalle. Siellä Antti pysäytti Heikin, peräytyi hänestä pari askelta ja sanoi: No, Heikki?!
Päivän Sana
Muut Etsivät