Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Teidän tervetullut kirjeenne tuli tänne eilen k:lo 7 j.pp. Niinpian kun olimme saaneet tietää sen sisällyksen laitoimme kohta niin että niitä tavaroita, joita te olitte pyytäneet, taisimme lähettää teille niin paljo kuin meidän varastomme tällä kertaa salli, ynnä samalla vähäsen muita tavaroita, joidenka arvelimme olevan sopivia teidän tilaanne.
"Me olemme puhuneet keskenämme", aloitti hän, "me olemme puhuneet sinusta, rakas Hans Nilsen, niin me olemme todellakin puhuneet sinusta. Me arvelimme kaikki että sinä käytit jotensakin ankaria sanoja taannoin, tiedät itse, minun kodissani."
"Me arvelimme että menisit sinne huomenna?" Fennefos hämmästyi vähäisen, mutta suostui, saadakseen rauhaa; kohta värjärin mentyä heittäysi Fennefos vuoteelleen ja nukkui. Matami Torvestad seisoi hetken aikaa miettimässä Hans Nilsen'in mentyä, niinkuin hänen tapansa oli. Sitten avasi hän tavallansa juhlallisesti kutomahuoneen oven: "Henriette mene ylös ja pane maata!"
Pohjolaan päin katsellessamme johtui mielemme ajatukset: näinköhän koskaan enää saamme palata tämän jättiläisvuoren pohjoispuolelle. sillä koviahan kohtauksia meillä oli odotettavana tämän Turkin suojelusmuurin eteläpuolella, kun arvelimme että kyllä kukin kotiansa suojelee viimmeiseen mieheen. Vuorella oli lunta hirveästi, paljon enempi kuin alhaalla laaksossa.
Joskus oli hän kuitenkin pitänyt huolta köyhän haudasta, vaikk'ei tänä vuonna. Ennenkuin hän oli lähtevä, oli hänen sinne meneminen, sitä katsomaan. Ja jos hänestä aikaa voittaen jotakin tulisi, toimittaisi hän kiven haudalle sekä aidan sen ympärille, se nyt oli totta tosiaankin tapahtuva. Tohtori seisoi ovella, Juhon tullessa kotiin. "Nyt jo", sanoi hän tyytyväisenä, "me arvelimme jääväsi sinne.
Sen sisäkannelle jokainen meistä kirjoitti nimensä ja sitten sitä eräänä kauniina sunnuntaiaamuna lähdettiin yhdessä viemään. Portaissa me tapasimme talon palvelijan ja rupesimme heti häneltä tiedustelemaan professorin terveyttä, sillä hän oli pari päivää ollut hiukan pahoinvoipa influenssa oli ahdistellut mutta sellainenhan on piankin ohimenevää, arvelimme.
Hänellä ei ollut kyllin voimaa vaatia sitä sen enemmän, ja vähäisen ruokaa ja jähdyttäviä juomia nautittuaan hän vaipui jälleen uneen, ja samoin ikään minä; sillä ensimäinen asia, jonka eroitin, oli se, että äitimme lempeästi asetti tyynyn minun pääni alle, joka oli painunut alas vuoteelle, jonka vieressä olin ollut polvillani, kun katselin Fritziä. Minä häpesin, kun olin ollut niin huono hoitaja; mutta äitimme vaati, että menisin huoneesemme lepoa ja ravintoa etsimään. Ja seuraavina muutamina päivinä me vuorotellen istuimme Fritzin tykönä, kunnes hän alkoi vaurastua. Silloin me arvelimme, että hän ehkä tahtoisi nähdä Evaa; mutta kun tämä tuli ovelle, hän kiivaasti viittasi häntä pois ja sanoi: "
"Varmaan." "Siis tulemme tälläkin tavoin yksimielisiksi siitä, että elävät syntyvät kuolleista yhtä hyvin kuin kuolleet elävistä. Mutta jos nyt näin on laita, niin silloinhan meillä onkin, niinkuin äsken arvelimme, riittävä todistus siitä, että kuolleitten sielut täytymyksestä ovat jossakin olemassa, josta ne jälleen syntyvät."
Kotia päästyämme arvelimme, että kyllä on sittekin turvallisempi pysyä kovalla maalla ja meriretket päätettiin nyt heittää tuonnemmaksi. Kaukaan aikaan emme olleetkaan käyneet linnustamassa, ja vanhin veljeni halusi nyt käyttää tuota nykyjään hankittua ampumataitoansa hyväksensä. Pyssyn sai hän lainaksi eräältä naapurilta.
Aamiainen ja illallinen syödään tavallisesti kotona, koska ei katsota maksavan vaivaa lähteä niitä varten ulos. Mutta päivällinen syödään säännöllisesti muualla. Sillä aikaa kuin olette ollut meillä, emme ole menetelleet näin, koska arvelimme, että on parasta odottaa, kunnes ehditte hiukan tutustua vallitseviin oloihin ja tapoihin. Mitä arvelette nyt? Syömmekö tänään päivällisen ravintolassa?»
Päivän Sana
Muut Etsivät