Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Semmoinen pahanilkinen! Sinut lypsän ihan vihon viimeiseksi, koska olet noin kelvoton. Hyi, sinua! ELLI. No, kuka se on? EERO. Arvaapas! ELLI. Päästä irti! EERO. Arvaa ensin. ELLI. Etkö luule minun tietävän? Noin tuhma ei ole kukaan muu kuin Mökin-Liisa. Ahaa, lämpöisistä huulistasi sinun jo tunsin, Kuuselan Katri. EERO. Erehdys, suuri erehdys, ja
"Hän on meitä auttanut jo niin monta kertaa." "Kyllä hän vieläkin auttaa. Kuulepas, arvaapas mitä? Minulle johtui juuri mieleen hyvä ajatus. Se miesparka on kaiketi ihan kuolemaisillaan siellä kaupungin hirveässä kuumuudessa, hän kun on niin lihava. Me kutsumme hänet tänne sunnuntaina yhdessä Konkordia Riegelin kanssa." "Mitä siitä apua olisi?" "Sekin nyt oli kysymys.
"Olisin hankkinut itselleni uskollisia legiooneja sikäläisistä vuoristolaisista. Iberiläiset ovat kelpo sotamiehiä." "Vinitius, Vinitius! Tekisipä mieleni väittää, ettet olisi ryhtynyt sellaiseen. Arvaapas miksi? Siksi, että sellaista tosin joskus tapahtuu, mutta ei kukaan puhu siitä ääneen.
PELTOLA. Ja jos tilaisuutta olisi puhutella Loviisaa siellä erikseen, niin ymmärrättehän? Jäähän hetkeksi tänne, minulla on sinulle vähän puhuttavaa. Onpa sinulla taas syytä minua kiittää poika. Aina syntymähetkestäni saakka on minulla joka päivä ollut siihen syytä. PELTOLA. Niin, niin, mutta arvaapas, minkä hyvän työn sinulle nyt olen tehnyt.
Jacques oli oikea talonpoika, väsymätön työmies, joka suuttui kun minä johonkin kosketin, ja sanoi, että minä olin vanha ja tarvitsin levätä. Katsellessani häntä edempää, hyppäsi pieni, kevyt olento olkapäilleni, asetti kätösensä silmilleni ja kysyi: "Arvaapas kuka?" Minä rupesin nauramaan. "Se on pikku Maria", vastasin minä, "jonka äitinsä on saanut juuri puetuksi."
KORTESUO. Niin sinä nyt luulet, mutta kyllä minä tiedän. Ei, sanon vieläkin, ei sinulla ole hätää. Toista meidän, vanhuksien, jotka tähän saakka olemme eläneet rehellisinä ja kunniallisina ihmisinä, emmekä suinkaan ole kenellekään vääryyttä tehneet. Ja nyt loppuiällä saamme tämmöisen häpeän arvaapas, miltä se tuntuu.
Arvaapas, Antti, paljonko meni jo sinä yönä? Kappaleen toista sataa meni! Mitäs isäsi sanoi? Ei se ukko sano mitään milloinkaan. Kysyy vain, kuinka paljon minä tarvitsen, eikä ole tiliä tahtonut vielä milloinkaan. Antti katseli toveriaan, joka puoleksi loikoi sohvalla. Otsa oli valkoinen, hieno ja soikea. Nenä oli heikosti koukistunut, huulet punaiset ja paksunlaiset.
"Ai, minua houkkaa!" katkaisi Aina äkkiä äänettömyyden; "olin kokonaan unohtaa! olkaa hyvä ja tulkaa puutarhaan juomaan kahvia." "Sinunko se on keittämääsi?" kysyi Laura verkalleen. Aina punastui hetkiseksi, mutta virkkoi pian jälleen entisellä hilpeydellään; "Arvaapas, filosofi, arvaapas!"
Etehisessä näkyy oikealla ovi, joka vie ulos porstuaan, sekä perällä ikkuna, jossa on valkoiset uutimet ja jonka edessä on ruukkukasveja. Etualalla on pyöreä pöytä, ympärillä tuolia sekä kiikkutuoli vasemmalla. Nurkassa oikeaan on suuri kirjoituspöytä. AKSEL. Kuka siellä? SYLVI. Arvaapas! Eihän se vaan liene minun pikku kissimirrini? SYLVI. Se se on. AKSEL. Katsos vaan!
Nuot pienet epäkohdat eivät vaikuttaneet tytärten eikä isän mielissä mitään vastakohtaa heidän rikkautensa rinnalla ja tyttäret valitsivat heidät miehiksensä, toinen toisen ja toinen toisen, arvaapas sen.
Päivän Sana
Muut Etsivät