Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Elä toki ajattele milloinkaan sellaisia, varoitti Liisa. Minkäs niille taitaa, jos ne tulevat. Unhottaa pois ja käy aina siellä entisillä olomaillaan kylässä, eihän tämä niin pitkä matka ole. Niinhän tuo taitaa olla, sanoi Viija ja oltuaan vähän aikaa äänettä aloitti: Miksikähän se Arolan Maria ei tullut minun häihini? Se asia on ehkä minun syyni, sanoi Liisa. Sinunko syysi.
Eikä se niin heti eronnut, sai kuikuilla hyvän aikaa. Liisa alkoi tuntea olevansa tässä seurassa niin joutilas kuin viides pyörä vaunuissa ja hän menikin Villensä kanssa huilailemaan heti kun he olivat löytäneet Arolan Marin, joka jäi Viijan toveriksi.
Reetakin kartteli puheen kääntymistä noihin ikäviin käräjiin, tahi muihin sellaisiin. Mitenkähän ne setälässä jaksavat? kysyi Viija iltaista syödessä. Ei tuolta ole kuulunut mitään, sanoi Reeta. Kävi täällä Arolan Mari, selitti Liisa, ja entisellään kuului silloin olevan niin setäsi kuin muidenkin elämä. Sepä hyvä.
En minä joutanut siellä yhä olemaan, selitti Liisa. Ja olihan sinun matkassa Arolan Mari ja niitä... Santtu tarttui Liisan puhetta vahvistamaan ja sanoi pistävästi: Näkyihän tällä olevan niitä jälessäjuoksijoita. Niin pitikin olla hokmannia apteekissa, vastasi Viija ylpeästi sanasutkulla. Oliko niistä mitä hyötyä? kysyi Santtu. Eipä heistä ollut vahinkoakaan.
Paljon myyjiä, jos lienee ollut ostajiakin ja ehkä niitäkin, jotka olivat vain joukon jatkona. Arolan Mari meidän pitäisi löytää, aikoihan se tulla, sanoi Viija. Kierretäänhän tämä tori ympäri, niin ehkä se löytyy, arveli Liisa.
Mestarin pihamaalla juoksi kymmenkunta tyttöä "leskeä". Siinä helmat humisivat ja tuon tuostakin sattui kiireessä menossa sujahtamaan pitkin maata. Hauskimmallaan oli lesken juoksu, kun Tuomelan isäntä Sylvi ajoi kartanolle. Viija erosi kohta leikistä ja toisetkin seisahtuivat. Mitä me tuota katsotaan, juostaan pois, sanoi joku joukosta. Se on tuon Viijan hakumies, selitti Arolan Mari hiljaa.
Täytyi mennä noutamaan Arolan Maria neuvonantajaksi. Marin veli Antti varustautui sisarensa kamariin Viijaa puhuttelemaan. Tiedätkö mitään uutisia? kysyi Antti vähän muuta puheltuaan. En, sanoi Viija. Onko sitten mitä tapahtunut? Ei vielä ole tapahtunut mitään, mutta sota taitaa kohta syttyä, sanoi Antti ja naurahti. No elä nyt! Sielläkö Turkinmaalla, vai missä? Ei kuin näillä meidän seuduilla.
Reeta muistutti, että: Eihän tuo Arolan talon elämä ole aivan niin entisellään, kuin Viijan lähtiessä, vaan etkö tuota liene kuullut. En minä ole kuullut mitään, sanoi Viija katsoen mieluummin alaspäin. Liisa seurasi Viijaa tarkasti silmillään. Vai niin se on kierrellyt, kummasteli Reeta.
Kovin pahasti kuuluu Tuokko sanoneen. No mitenkä? Ettei heillä tarvita niin viisaita kerjäläisiä kuin Arolan tytöt, selitti Liisa. Kovinpa on sanonut tuhmasti, moitti Viija.
Mihinkäs sinä aiot mennä kortteeria? kysyi Viija rantaan tultua Arolan Marilta. Tuonne haudankaivajan mökkiin, sanoi Mari. Elä mene sinne, sanoi Viija, tule meidän kanssa. Onkos teillä jo asunto tiedossa? On. Me mennään mestariin. Vai jo teillä oli, sanoi Mari. No jospa minä tulen vaikka sinne. Jouduttautaanhan nyt kirkkoon, sitten sieltä tultua päätetään.
Päivän Sana
Muut Etsivät