Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Kuule, sinulla on sisar?» »Puhu! Puhu! Mitä hänestä?» »Sinä tunnet kuoleman ilojuhlat, vieras ehkä mielit itsekin olla niissä mukana mutta tahtoisitko laskea sisaresi niihin, silloinkuin Arbakes on isäntänä?» »Oi, jumalat! Hän ei uskalla! Tyttö, jos minua petät, niin vapise! Minä revin sinut palasiksi!» »Puhun totta. Juuri nyt puhuessani on Ione Arbakeen asunnossa ensi kertaa hänen vieraanaan.
Arbakes ja pappi matkasivat sillaikaa sille salaiselle aarrepaikalle, jonka rikkauksia egyptiläinen oli niin kehunut. He olivat avarassa maanalaisessa atriumissa eli hallissa. Matalaa holvikattoa kannattivat lyhyet paksut pylväät, joiden tekotapa osottautui siroja, kreikkalaisia muotoja vanhemmaksi.
Mitä sinä minulta salaat?» »Minä? en mitään.» »Mikset minuun enää luota?» »Koska olet osottautunut vihamiehekseni.» »Puhukaamme siitä enemmän», Arbakes virkkoi matalalla äänellä pistäen papin vastahakoisen käden kainaloonsa ja vieden hänet penkille, joita oli siellä täällä lehdossa. He istuivat ja heitä ympäröivä synkkä yksinäisyys tuntui hyvin sopivan heidän jäykkään mielialaansa.
Kun hän oli mennyt, siirsi Arbakes tuolinsa lähemmäksi kauniin napolittaren tuolia ja sanoi tuolla lempeällä ja verhotulla äänellä, johon hän niin taitavasti osasi kätkeä luihun ja kiivaan luonteensa: »
»Tarkotan, että sinä pian jättäisit minut, jos usein kanssasi pelaisin ja se on ei mitään.» Klodius vastasi vain ylimielisesti hymyillen. »Ellei Arbakes olisi niin rikas», Pansa virkkoi arvokkaana, »antaisin hänen hieman saada tuta arvovaltaani ja tutkisin tarkemmin, kuinka paljo on perää niissä huhuissa, jotka väittävät häntä tähdistälukijaksi ja taikuriksi.
Yksi ainoa minun hyväkseni suoritettu palvelus tuottaa enemmän kuin tuhannen ennustusta, jotka sinä seulan ja saksien avulla löydät töllisteleville talonpojille.» Näin sanoen hän viskasi lattialle rahapussin; sen kilinä ei lainkaan kaikunut säröiseltä velhon korvissa, sillä vaikka hän halveksikin elämän mukavuuksia, halusi hän silti omata rahoja, joilla niitä voisi hankkia. »Hyvästi», Arbakes virkkoi, »älä unohda tarkkaa hyvin tähtiä juomaa valmistaessasi.
Antakaamme rakastajan lemmenlupauksensa kuiskata varjoille.» Velho värisi kiireestä kantapäähän. »Oh, anteeksi, hirmuinen opettaja», hän huudahti sammaltaen. »Sitä en uskalla. Kaupunkien lait ovat tarkat ja ankarat; ne tarttuvat minuun, ne murskaavat minut.» »Mihin tarkotukseen sitten juomiasi ja myrkkyjäsi käytät?» Arbakes kysyi pilkallisesti. Velho peitti inhottavat kasvonsa käsillään. »Oh!
»Minä», Arbakes sanoi ojentautuen ylväänä esiin, ja jalokivet, jotka hänen vaatteistaan välkähtivät arvon soturin silmiin, vakuuttivat tälle, että todistaja oli arvokas henkilö. »Anteeksi nimesi?» hän kysyi.
»Odota hetki», Apekides sanoi pujahtaen erääseen temppelinkomeroon ja palasi parin minuutin kuluttua kietoutuneena sellaiseen laajaan viittaan, jollaista siihen aikaan kaikensäätyiset ihmiset käyttivät ja joka hyvin peitti hänen papinpukunsa. »Nyt», hän sanoi hammasta purren, »jos Arbakes on uskaltanut mutta hän ei tohdi! ei tohdi! Miksi sitä epäilisin? Onko hän niin tunnoton konna!
»Mitä tarkotat, Arbakes?» Ione sanoi säikähtynein ja vapisevin äänin. »Tiedän, että olet ystäväni ja tahdot parastani. Mitä mielit sanoa?» »Ystävä niin, aivan oikein. Saanko siis ystävänä puhua suoraan ja sinua pahoittamatta?» »Puhu!» »Mitenkä tuosta huikentelevasta nuorukaisesta, tuosta Glaukuksesta on tullut ystäväsi?
Päivän Sana
Muut Etsivät