Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Tämän kilokomean yksinpuhelun jälkeen Arbakeen täytyi lähteä atenalaisen kuulustelutilaisuuteen. Hänen uhrinsa valjut ja painuneet posket liikuttivat häntä vähemmän kuin hänen tarmokas esiintymisensä ja hänen otsansa rohkea asenne; sillä Arbakesta ei niinkään paljoa säälittänyt onnettomuus kuin miellytti rohkeus.
Teidän alhainen arvonmerkki- ja kvestoriviran nälkänne ja teidän orjamainen palvelevaisuutenne saa minut teitä nauramaan ja halveksimaan. Minun valtani ulottuu sinne asti missä on herkkäuskoisia ihmisiä. Minä masennan nekin joukot, jotka purppurassa kulkevat. Tebe katoaa ja Egyptikin on vain nimi; koko mailma on täynnä Arbakeen alamaisia.»
Hän kävi tapaamassa Ionea hänen yksinäisyydessään ja kaikki tapahtui sellaisella hartaudella ja puolustamattomalla varmuudella, ikäänkuin sellaista oikeutta pitäisi katsoa aivan luonnolliseksi asiaksi. Ionen luonteen riippumattomuudesta huolimatta oli Arbakeen onnistunut saada itselleen salainen ja mahtava vaikutusvalta häneen. Ione ei voinut sitä vastustaa.
Mutta Apekides, joka ei vielä ollut valmistunut kieltämään entistä uskoaan sitä elämää, jolle hän oli niin paljon uhrannut ja uskoen vielä Arbakeen lupaukseen, riistihe irti toisen otteesta; ja tietäen että voimanponnistus nyt oli turpeen, jos mieli päästä siitä epävarmuuden tunteesta, minkä hänen kristityn toverinsa kaunopuheisuus oli ennättänyt hänen kiihottuneessa ja herkässä mielessään herättää, kokosi hän tunikansa liepeet ja pakeni tavalla, joka teki kaiken takaa-ajon turhaksi.
Hän pani hänet sentähden leposohvalle ja jäi hänen viereensä seisomaan paljastetuin puukoin katsellen Glaukuksen ja egyptiläisen taistelua, valmiina työntämään aseensa Arbakeen rintaan, jos tämä voittajana selviytyisi. Ei mitään liene kammottavampaa katsella kuin pelkkien ruumiillisten voimien ottelua, jossa ei käytetä muita aseita kuin mitä luonto on vihalle ja raivolle antanut.
Ellei meitä pappeja olisi, kävisi jumalien laihasti elää. Ja nyt Arbakeen luokse. Kuljen kyllä ajohiekalla, mutta sen alle kätkeytyy räjähtävä miina. Egyptiläisen elämä on vallassani kuinka paljon hän siitä maksanee?»
Arbakeen tieto oli vain älyyn perustuvaa; se ei kammonut mitään moralisia lakeja. Hän arveli, että jos kerran ihminen pystyi pitämään aisoissa suurta joukkoa, se pystyi älynsä voimalla myöskin kohoumaan sen yläpuolelle. »Jos», hän teki johtopäätöksiä, »jos minä kykenen laatimaan lakeja, niin eikö minulla myöskin ole oikeus käskeä omia luomiani.
Ei Arbakeen tarvitse koskaan saada tietää, että hän on kirjeen kuljettanut perille. Joka tapauksessa palkinto oli melkoinen. Hän ei epäröinyt kauempaa hän suostui. »Anna tänne palkkio, ja minä otan viedäkseni kirjeesi. Mutta seis! Olet orja sinulla ei ole oikeutta pitää koristuksia ne ovat isäntäsi.» »Ne ovat Glaukuksen lahjoja; hän on isäntäni. Kuinka hän niitä nyt voisi takaisin vaatia?
Kuule, sinulla on sisar?» »Puhu! Puhu! Mitä hänestä?» »Sinä tunnet kuoleman ilojuhlat, vieras ehkä mielit itsekin olla niissä mukana mutta tahtoisitko laskea sisaresi niihin, silloinkuin Arbakes on isäntänä?» »Oi, jumalat! Hän ei uskalla! Tyttö, jos minua petät, niin vapise! Minä revin sinut palasiksi!» »Puhun totta. Juuri nyt puhuessani on Ione Arbakeen asunnossa ensi kertaa hänen vieraanaan.
Hänen päänsä painui poikansa rintaa vasten hänen kätensä herpoutuivat. Olintus tarttui hänen käteensä valtimo ei enää lyönyt! Vanhuksen viimeiset sanat olivat totta. Kuolema oli ollut ystävällisempi! Sillävälin Glaukus ja Nydia kulkivat kiireisesti hengenvaarallisilla kaduilla. Atenalainen oli kuullut pelastajaltaan, että Ione oli Arbakeen talossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät