Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
»Joko Elsa on kuollut?» kysyi kuiskaten Liisa tultuaan asialta ja katsottuaan Elsaa, joka nukkui. »Ei ole vielä, vaan kaukanakaan ei ole», vastasi Latun emäntä. »Ajatelkaa mikä harmi!» sanoi Liisa. »Ei saatukaan rovastia. Ei sopinut hänen itsensä tulla, vaan sanoi toimittavansa apulaisensa. Enhän minä olisi halunnut, vaan enhän kieltääkään voinut.»
Niin muuttaa tuo rakkaudesta rikas Jumala kirouksen siunaukseksi. Kuten sinä tiedät, niin tuli minusta toinen ihminen hänen keksintöjänsä kantta, mutta, kulta Feliks, nuo asiakirjat, jotka ovat minun edessäni, todistavat, että nuo keksinnöt olivat valheellisia. Jokainen asiakirja, joka todisti niistä, oli väärä, tuon äsken kuolleen palveliattaren ja hänen apulaisensa kirjoittama.
Jahdissa oli kunnollinen Blasius Dundee, porvari Tukholmassa, hänen tyttärensä, kahdeksantoista vuotias Maria, nuori kauppa apulaisensa Niilo Kristerinpoika ja pari renkiä.
Ville tohtori oli jo siellä. En kuitenkaan nähnyt häntä itseään, ainoastaan hänen apulaisensa erään suuren kiven vieressä. Aurinko juuri nousee ja punaa sakean lepikon sillä puolen. Siellä on suuri, suippilon muotoinen kivimöhkäle suvannon yläpäässä. Silloin nousee kiven takaa tuuhea pitkä tukka, leveä otsa, paksu kaula, ruskea ruho ja kaksi ruskeaa kättä ruskeaa vapaa pitäen.
Surkuteltavaa on, ett'eivät heidän apulaisensa suurimmaksi osaksi enään asu isäntiensä perheissä, eivätkä edes syö ja juo heidän pöydässänsä, vaan elävät tykkänään omin takein. Eikä vanhoja oloja enimmäkseen enään voi saada entiselleen. Mutta eikö sitten ylipäänsä mitään olisi tehtävä?
Sillä välin, niinkuin useinkin tapahtuu tämmöisissä tilaisuuksissa, kun asianomaiset pääriitaveljekset ovat sovittaneet riitansa, sai yksi heidän vehkeihinsä osallinen alempi käskyläinen kipeästi kokea, kuinka tosi valtiollinen lauselma on, että suuret herrat monasti käyttävät kunnottomia apulaisia, mutta, niinpian kun eivät enää tarvitse niitä, sovittavat syynsä ihmiskuntaa vastaan jättämällä nuo apulaisensa surman suuhun.
Päällikkö oli kyllä kerrottiin antanut vartiokunnalle käskyn tehdä vastarintaa, mutta itse hän kuinka miehekästä! oli puittinut tiehensä. Samoin olivat hänen apulaisensa tehneet, otettuaan huostaansa vankilan rahavarat. Kopeista ulos päästyämme ei vartioita näkynyt missään. He olivat väkijoukon sisään murtautuessa piiloutuneet vankilan kirkkoon.
Hän tuli totisen ja juhlallisen näköisenä, ja piti kädessänsä pientä, sinetillä varustettua kirjettä. Hänen apulaisensa eivät olleet mukana. Luultua murhaajaa ei myöskään näkynyt mukana. "Oletteko tavannut häntä? Oletteko vanginnut hänet?" huusi Klairon tuskallisesti häntä vastaan. "Neiti!" sanoi Marville juhlallisesti.
Kuinka vuorineuvos oli kohdellut aikoinaan hänen isäänsä, kuinka satoja muita, ja mitä hänen omat apulaisensa hänestä ajattelivat? Eihän voinut saada pahempaa isäntää. Olihan se sama kuin joutua pirun palvelukseen. Että sinäkin viitsit! pääsi häneltä vasten tahtoaan. »Viitsit»? Viitsin mitä? Ottaako vastaan kaksitoista tuhatta markkaa? Mennä sen veren-imijän mieheksi, virkkoi Johannes.
Kaikki olivat päätökseen tyytyväiset, ja nyt alkoi hakeminen puutarhurin huoneessa. Sitte mentiin hänen apulaisensa kamariin, mutta Junno ei löytänyt avaimiansa. Eversti ja Näpsä vaihtelivat silmäyksiä. »Tuopa näyttää pahalta», virkkoi eversti. »Se paha on pian nähty», sanoi Junno, jonka kuuma veri alkoi kiehua.
Päivän Sana
Muut Etsivät