Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Siinä ei ollut sanan sijaa: tuo viekas Anttilan isäntä oli joutunut omaan ansaansa, hän ei voinut kieltää niin monen todistajan läsnäollessa tekemäänsä lupausta ja hänen täytyi siis myöntää räätälin vaatimukset oikeiksi.
Anttilan isäntä kuunteli hetken tuota pitkää puhetta, koputti tuhan piipustansa, purskahti sitte iloiseen nauruun ja vastasi, että Tikka voisi koettaa onneansa kysymällä Nillalta, sillä tämä oli kauvan toivonut pientä koiraa, joka osaisi hyppiä kepin yli, ja Tikka sopisi siihen yhtä hyvin kuin joku muukin. Tikka ei tuosta huolinut, meni yksin Nillan luo ja esitti asiansa.
Minä olin saunassa vaatteita huuhtomassa, mutta jätin ne silleen, kun näin Anttilan väen tuolla pakkautuvan portaille kuin jotain erikoista katsomaan. Minä ulos saunasta ja kiireesti yli pihan tänne portaille. Ja niin vinkui ja paukkui, että oikein... Minä jäin katsomaan ja koetin erottaa pojat IS
Koko kirkkoväki on todistajanani, että Nillan täytyy tulla vaimokseni." "Vai niin," arveli Anttilan isäntä viekkaasti katsoen, samassa kuin Niku jo alkoi viulua, näpähytellä. "Vai niin, no sitte sisareni
Entäs kun minä sitten ostin Pertun talon, tiedätkös mitä minä silloin aattelin? No, Anttilan ainoa, ja te muut, aattelin minä, mitäs te äpärästä ja renkipojasta nyt sanotte? Entäs kun minusta tuli Uutelan isäntä? No, Anttilan ainoa ja te muut, aattelin minä jokohan äpärä ja renkipoika alkaisi kelvata!»
Lautamiehen emäntä oli vallan ihastunut käydessään täällä aamulla ja tilasi heti kaksi nähkääs, hänen ottotyttönsä sai kaksoiset eilen mutta tämä myssy tulee Anttilan vaimolle! Anttilan vaimolle? tohtorin terävät silmät sävähtivät sepo seljalleen.
Piimäpunkkia ja voipyttyjä oli siellä täällä veneessä, joku kalavasukin ja munakopsa oli pistetty tuhtojen alle. Mutta kokkapuolella vallitsi yhtä hankaväliä kirjavakoipinen vasikka, jonka Anttilan lautamies oli Oinolan Ollille antanut viedä kaupunkiin. Niin oli Olli ukon kuullen kertonut.
Nilla yksin ei ollut iloinen: isä tahtoi naittaa hänet Harjun Martille, jota hän ei voinut kärsiä, ja silloin Nilla arveli kuitenkin tulevansa onnellisemmaksi tuon pienen, hyvänluontoisen räätälin vaimona. Tikka tuli reippaasti tupaan ja pudisti Anttilan isännän kättä. "Hyvää huomenta, isäntä! Nyt olen täällä vaatimassa lupauksenne täyttämistä.
Isä ja tytär pitivät neuvoa, kuinka paraiten pääsisivät tuosta pääsemättömästä räätälistä. Tikka, sanoi Anttilan isäntä, neuvoteltuaan tyttärensä kanssa, sinä et ole niinkään hullu mies, olet uuras ja voit vielä toimittaa suuria asioita.
Hän on kiusan-henkemme; kylästä kylään hän lurvailee, meille häpeäksi ja vahingoksi. ESKO. Ehkä on hän käynyt Junttihuhdassa koiran-penikkoja katsomassa. IIVARI. Juuri niin kuin sanot. Peijakas kuinka viina päässäni kivistelee. Siellä oli joteskin huikea elämä, siellä Anttilan yli-luhtissa. ESKO. Ehkä kylpöi hän myös samassa, ja sopihan se hyvinki.
Päivän Sana
Muut Etsivät